HAPPORADIO @ MUSIIKKITALO, HELSINKI
Näin seittemältä aamulla raskaan yövuoron jälkeen ei tietenkään oo muuta tekemistä kun tulla kirjottaan perjantaista.
Heräsin aamulla aikasin kampaajalle. Oon viimeks käyny kampaajalla varmaan kaks vuotta sitten, lol. Sain sillon traumat kun se leikkas mun hiuksista ihan liian lyhyet ja tyhmät. Nyt kuitenkin uskaltauduin yhden työkaverin käsittelyyn, koska se on leikannu about meijän koko työpaikan hiukset ja hyviltä näyttää kaikki.
(Ai vittu nyt alko vetään suonta jalasta AAAAAAAAAARGGGGHHHHH) Niin, en oo ikinä värjänny hiuksia kampaajalla kun se on aikas hintavaa, mutta koska sain nyt hyvät alennukset niin suostuin sit värjäykseenkin.
Diibadaaba lässynlää mut kivat näistä tuli. Ei oo enää kampaajatraumaa.
Siitä sitten jatkoin keskustaan odottelemaan Ankkaa ja Minnaa. Päähänpistona päätettiin mennä moikkaamaan Happoradiota Musiikkitalolle. Mitään lippujahan me ei oltu sinne voitettu, mutta kun kerta nyt noin lähellä oli keikka niin mentiin nyt sit.
Kateltiin siitä lasiseinän läpi niitten roudausta, sekoilua ja soundcheckiä ja hups vaan, yhtäkkiä me oltiinkin siellä ite istumassa eturivissä. ;) Ihan tosi kiva ylläri oli toi sisällepääsy, kun oltiin varauduttu jammailemaan ulkona kylmässä ja sateessa.
No keikkahan oli tietysti ihan mahtava jälleen kerran! Perinteeksi muodostunut itsensänolauskin onnistui vallan mainiosti. Ankan kanssa vähän rääyttiin siellä, perus.
Mitäs muuta? Väärä mies oli kiva! Ja Tohkanen rummuissa oli kun suoraan jostain paskasta komedialeffasta. Ei sitä oikeesti pystynyt kattoon naama peruslukemilla. Vähän oli Markkua ikävä, mutta kyllä toi valerumpalikin ihan hyvin hommasta suoriutui.
Onneks on Jarmo paikalla, kun johdot on solmussa!
Keikan jälkeen oli oikeen nimmarinjakotilaisuus ja pitihän sinne sitten änkee. Vammaset nimmarit saatiin ja kuvatkin otettiin. Ja halattiin - kaikkia!
Piti mennä kyykkyyn vähän... Kiitos 10cm korkojen olin noitten pitunen ellen pidempikin niin alko ahistaan!
Suupielet korvissa ja fiilis katossa lähettiin Mäkkärin kautta Markoa vastaan rautatieasemalle. Ihan superkiva Happoradion keikka ja sit vielä sain kultani kotiin, ei vois paremmin mennä!
...kunnes poks, Minnan auto lahos kesken matkan Tikkurilasta meille. Ei olis kannattanut hehkuttaa koko automatkaa, miten parasta ja ihanaa ja ääää sillon oli. Ankka ja Minna lähti sitten taksilla Karjalohjalle, mä menin Markon kanssa kotiin ja nukahdin kaikesta huolimatta onnellisena kultani kainaloon.
Sen pituinen se.
