HAPPORADIO @ TAVASTIA, HELSINKI
Hyvä meinaa että loppu! No ei nyt. Vähän harmittaa, et kesä meni niin kiireisesti, ettei kauheesti Urpoja keretty käydä kattoo. Mutta ehkäpä sitten skarpataan taas tän luovan tauon jälkeen.
Päivä alkoi niin, että ystväni Milla ystävällisesti vei minut ystävälleni Jutalle, ystävälliseen Vantaan Koivukylään. Sieltä startattiin Jutan kaa nokat kohti Helsinkiä. Saatiin auto ihan Tavastian viereen, joka oli maailman kolmas ihme. Mentiin siihen sitten möllöttämään ja Minnakin yhtyi seuraamme.
Tykki kävi ilmoittamassa meille ettei Leeviä tule tällä keikalla, että voidaan lähtee kotiin samantien. No päätettiin kuitenkin jäädä, vaik meijän lempikipalettamme ei tule. Eikä muuten tullut! Ei oltu meinaa alkuun ihan varmoja. et oliko se vittuilua.
Eturiviin pääsy oli taas sellainen suoritus et oksat pois. Tavastial kun on se väliovi, niin me oltiin sen keskimmäisen edessä ja kun nähtiin, et se eka aukee niin Jutta tempas oven auki ja huus "saatana, nyt mennään!" Meinas pumppukohtaus tulla mut padam, kaikki päästiin eteen, mikä on erittäin harvinaista sillon kun meit oli meijän kolmen lisäks viel Tessu ja Sannakin, jotka halus eteen. Mut koska oltiin kun lauma Usain Bolttei niin kyl se onnistu!
Ennen keikkaa jauhettiin paskaa. Tai ainahan me sitä jauhetaan mut jotenkin just Urpoja kun oottaa niin ne jutut paskenee siit paskastakin viel alemmas. Parhaiten jäi se mieleen se kun satuin kysymään, että onko mun amorinkaaressa huulipunaa ja Jutta ja Tessu ei tienny mikä se on niin tästäpä tuli Jutalle mieleen tarina lapsuuden kerhosta ja siitä miten toi nenän alla oleva viivakuoppa on muodostunut. Tarina ei ehkä kuulosta hauskalta mutta se millä äänelä Jutta sen kerto oli oikein lystikästä tai sit meit naurattaa vaan huonot jutut. Mutta siis se on tullut siitä, kun enkeli on painanut sormella siihen ja lähettänyt Sinut matkaan. Joo o, eihän se nyt tällee hauskalta kuulosta mutta… (Jutan välikommentti: On muute ehkä häiriintynein tarina ikinä, ainoita asioita mitä on kerhosta jääny mieleen. Ja mä ihan oikeesti elin toooosi pitkään siinä uskossa, et toi on totta. Vähän niinku mua huijattiin joskus et sinisissä karkeissa on huumetta, vaikka oikeesti ko. henkilö halus vaan että annan ne sille sillä verukkeella. Lapsuus ollu yhtä valhetta! Mutta jatketaan...)
Keikka alkakoon! Perusmeinkii! Mut meijän messissä oli yhtäkkiä myös appelsiini, jonka Minna sitten loppujen lopuksi otti aamiaisekseen. Oli kivaa ku kuultiin Hilis pitkästä aikaa niin oli tosi tiukkaa paitaa taas liikenteessä. Kun tuli Rakkaus niin sählättiin sanoissa niin et hävetti ja nauratti ”APPELSIINI!!!”. Ja meil oli ihan sairaan kuuma tuolla, siks Puhiksen sumppu oli kaikille erittäin nautinnollinen ku kaikilla selät ihan märkinä. Olkaa hyvät mielikuvasta! (Jutan välikommentti: On muute kumma et Tavastia on aina ku yks iso sauna. Ihan oikeesti. Suomen parhaimpii keikkapaikkoja, mutta ilmastointia ei saa mitenkään toimimaan! Meen alasti ens kerralla, etten paahdu.)
Tuona iltana Happoradiosta tuli viisimiehinen orkesteri, kun Klasu tuli messiin! Ei nyt välttämättä yllätytty kun oltiin spekuloitu sitä täs aika kauan. Eli robottiääniä on varmaan luvassa lisää…
Keikan jälkeen vähän kökötettiin josko ois miestenhaku alkanu! Mutta ei kukaan hakenu! Ei tanssimaan, ei bissee, ei yhtään mitään! Vaikka oltiin Minnan kaa ihan boobsit tyrkyllä. Naurettiin tälle jutulle varmaan koko kotimatka. Mutta lystikästä oli koska oltiin isolla porukalla ja se on aina rrrrrrakkautta!
PS. Sanoin viime postauksessa et kärsin angiinasta, vatut! Mul on mononukeloosi aka rauhaskuume aka pusutauti. Ei kauheesti lohduta et tähän ei oo lääkkeitä ja olo on jotain niin kauheeta. Yks elämäni jäätävimmistä taudeista ja tästä toipuminen kestää monta viikkoo. Vähänkö kivaa!
- Ankka
