ATOMIROTTA @ TAVASTIA, HELSINKI
Tasan kuukausi sitten (ai mitenniin laiska bloggaaja?) oltiin katsomassa Atomirottaa Tavastialla. Vähän painoi jaloissa, kun olin samana aamuna tullut kotiin kahen yön Tukholman risteilyltä, mutta ei auttanut muuta kuin pipo päähän ja menoks jälleen!
Ankka ja Pia tuli illalla mun luokse, otettiin muutamat piristävät ilojuomat ja suunnattiin kohti Helsinkiä. Edellisestä Tavastian keikasta viisastuttiin sen verran, että mentiin aikasemmin ja mäkin olin ostanut lipun ennakkoon. Viimeks ei ollu kaukana, ettenkö ois jääny ovien ulkopuolelle...
Mistä päästäänkin sopivasti sivupoluille - herrantsiisus miten paljon porukkaa Atomin keikoilla nykyään on! Kun alettiin kaks vuotta sitten käymään sillon vielä Notkea Rotta 3-pack -nimellä esiintyvän bändin keikoilla, riitti kun meni paikalle viistoista minuuttia ennen showtimee, kerkes vielä rauhassa hengaileen hetken ja kun bändi nousi lavalle, siirryttiin pikkuhiljaa eteen diggaileen. No ei toimi enää! Tavastialle oli viidentuhannen kilometrin jono ja viime viikonloppuna Lauttasaaressa ei ollut taas kaukana, etteikö oltais mahduttu sisään ollenkaan. Way to go Atomi jee!
Back to business, käytiin ennen keikkaa hakemassa muutamat mariannet kiitettävään 10€ kappalehintaan ja raivasimme tiemme eturiviin, johon oli sopivasti jätetty Jutan ja Ankan mentävät paikat. Ihan hirveen kauaa ei jouduttu odottamaan ennen kun herrat nousivat lavalle. Tavastia kirjaimellisesti oli ihan liekeissä! Muutenkin tää bändi toimii nykyisin ehkä paremminkin vähän isommalla lavalla. Yleisön ei tarvi sulloutua pienelle "tanssilattialle" ja vältytään pikkasen paremmin läiskyviltä kaljatuopeilta ja heiluvilta kyynärpäiltä.
Keikka itsessään oli melko pitkälti samaa settiä kun muutkin, mutta ko. bändin kohdalla se ei mielestäni ole huono asia. Puhuttiin Ankan kanssa juuri Lauttasaaren keikan jälkeen, että tulee itsekin aina hyvälle mielelle kun seuraa bändiä lavalla. Aitoa riemua soittamista ja esiintymistä kohtaan. Ei merkkiäkään leipiintymisestä. Vaikka kajarit joskus paukkuu ja ääni kiertää, ei sen anneta sen suuremmin haitata meininkiä. Ei oo Atomin keikkaa, josta olisin huonoin mielin lähtenyt pois.
Keikan jälkeen metsästettiin Rotta käsiimme, vaihettiin muutamat sanaset ja otettiin perinteinen kuva jälleen. Käytiin morottamassa Raneekin ja siitä sitten hiljalleen väsyneinä (tai mä ainakin olin...) valuttiin koteihimme.
Tulipas tästä kauhee ylitysteksti. Mutta nää on sen ansainnutkin! Koitan saada Lauttasaaresta kirjotettua muutaman sanasen aikaisemmin kuin kuukauden päästä....
Hiphei ja hyvät viikonjatkot kaikille!
