"tota... mites se rauma?"

HAPPORADIO @ DOMINO, RAUMA

...olivat ensimmäiset sanat sen jälkeen, kun istuttiin tuolla autossa ojan pohjalla. Asiat tärkeysjärjestykseen kato.

Eli siis perjantaina lähdin isin autolla Hämeenlinnan ja Karjalohjan kautta Raumalle. Matkalla vaan sattu sellanen viivytys, että tollanen pikku rotkonpoikanen veti meitä ihan kauheesti puoleensa. Ajettiin siis jotain aivan kamalaa tietä. Tie oli muuten aivan sula, mutta ko. mutka sattui olemaan aivan jäässä. Ja voitte kuvitella, ettei kitkarenkaat sellasella mitään pidä, vaikka kuinka hitaasti ajaisit. En meinaan ajanut edes kovaa! Kolmeeviittä ehkä O__o

Oikeenpuoleisen renkaan jäljet etualalla...

Se tunne kun auton hallinta lähtee käsistä ja tajuat, että ei helvetti, mehän mennään suoraan ojaan. Se hetki tuntu ikuisuudelta, vaikka todellisuudessa kesti vain muutaman sekunnin. Tarrasin rattiin kahdella kädellä ja puristin sitä rystyset valkosina. Ilmoitin ystävällisesti (no tuli refleksinä!) kanssamatkustajilleni: "Vittu me mennään ojaan!" Ei ne sitä varmaan ois ite huomannukaan... :) Seuraava muistikuva on kun liu'umme about 45 asteen kulmassa kohti pohjaa. En edes tajunnut, että se oli noin jyrkkä paitsi vasta seuraavana päivänä. Siinä olisi käynyt todella huonosti, jos auto olis kellahtanut katolleen. Eikä ollut kaukana.

Vähän takakontissa hengailua sillä välin kun fiksummat paukuttaa hinauskoukkua kiinni.

Onni onnettomuudessa, auto saatiin eilen hinattua ylös. Tai no ei sillä kyllä ilman korjausta minnekään aja, mutta kuitenkin. Ihmiset säily hengissä ja helvetinmoista niskakipua ja mustelmia lukuunottamatta sen suuremmitta ruhjeitta, ja sehän on tietty pääasia.
Siinä kun oltiin jo puoliks ojan puolella, mulla vilisi elämä oikeesti filminauhana ohi. Ehdin ajatteleen vaikka mitä, ennen kuin tömähdimme pohjaan. Ehkä vähän friikkiä. Ei sitä pysty sanoin kuvaileen. Meinasin sanoa, että jokaisen täytyy kokea se itse, mutta en suosittele kuitenkaan.

Tilanneraportti!

Kyllä se lopulta saatiin ihan ylöskin, vähän vaan otti pohja kiinni tossa...

Anyway, Raumalle päädyttiin sitten lopulta onnettomuudesta huolimatta. Mehän ei anneta yhen kahesta-metristä-kiinni-kuoleman (....) meijän keikkareissua häiritä! Toinen auto vaan alle ja menoks! Eri reittiä tosin, tolle tielle en mee enää koskaan.
Keikka oli hyvä, onneks! Olis jääny muuten varmaan tosi paska maku koko päivästä. Tän vuoden 25. viides Happoradion keikka ja Linnusta sammakoksi vielä tän vuoden viimesenä biisinä. Nyt keikat on sit oikeesti yli kuukaudeks ohi. Hirveen pitkä aika.

Bändin tyypit nauro meille vaan koko keikan, perus. Linnusta sammakoksi aikana tuli tanssittua ja riehuttua sitten koko muun keikan edestä. Ei selvänä voi jaksaa koko keikkaa riehua :D Tuolla Dominossa oli muutenkin aivan saatanan kuuma, seisoskellessakin tuli hiki.

Martti jäi sitten näkemättä, vaikka suunnitelmissa eiliselle se oliskin ollut. Mutta ei voi mitään, mitäs hurautin sinne saatanan rotkoon. Tuleehan näitä keikkoja, pääasia ettei mulle tai varsinkaan Jutalle ja Ankalle käyny mitenkään. En olis muuten voinu elää itteni kanssa enää.

Olipahan ainakin, vaikka ei välttämättä niin positiivisella tavalla, mieleenpainuva vuoden viimenen keikkareissu!

"moniväri on ihan perseet ja jutta vaan huutaa!"

HAPPORADIO @ KULKURIN KIEVARI, HAAPAJÄRVI

&

NIGHTCLUB TÄHTI, OULU

Haapajärveltä ja Oulusta selvitty just ja just hengissä. Mitä nyt hirveet univelat on vielä. Sellanen 1250 km tuli matkustettua viikonlopun aikana, että ei ihmekään että väsyttää. En onneks ite joutunu ajaan koko matkaa, luojan kiitos.

Mutta siis, perjantaina lähdin jo puol kasin aikaan bussilla Tampereelle ja sieltä edelleen junalla Riihimäen kautta Lahteen. Tessu ja Ankka poimi mut asemalta kyytiin. Sitten ajettiinkin muutama tunti Haapajärvelle iloisissa tunnelmissa kuunnellen e r i t t ä i n hyvää musiikkia (Postitykki ♥) ja puhuttiin e r i t t ä i n laadukkaita juttuja, mutta niistä ei sen enempää.

Perillekin päästiin about seittemän aikoihin, kirjauduttiin "Hotelli" Kievariin sisään ja alettiin ryyppään. Perfect. Kateltiin ihan päissämme Ankan kanssa ysin aikoihin kelloa, että ei saatana, mehän sammutaan ennen keikkaa tätä menoa. Mutta onneks ei kuitenkaan. Meijän etkot sisälsi käytävillä huutelua (josta viereisissä huoneissa olevat popparit tykkäs!), laulamista, lisää laulamista ja sitä juomista tietty.

Nähtiin bändin tyyppejäkin jossain vaiheessa ja pyydettiin Linnusta sammakoksi keikalle...
...ja tittidii, soitettiinhan se! Jee! Vahva huhu kiertää, että oltiin spiikattu meille, mutta itellä ei oo muistikuvia. Keikalla oli ihan helvetin hyvä meininki ainakin meillä. Tuli laulettua, tanssittua, hypittyä ja muuten vaan riehuttua taas ihan kiitettävästi. Joku lasi siinä kai kaatu Tykin mahaa päin, mutta pikkuvikoja sellasset.

Ankka lähtee lentoon!

Keikan jälkeen mentiin meijän huoneeseen mitäpäs muutakaan kun juomaan. Siinä sitten vierähtikin puoli yhteen asti päivällä ennen kun pääsin nukkumaan huimat puolen tunnin unet. Oli kyllä ihan saatanan hyvät jatkot hohoo :D Meijän huonekin oli ihan siisti ja sillee. Mitä nyt lattia lainehti viinasta, matto ja lakanat oli viinassa, verhot revitty alas ja vessan lavuaarissakin oli jotain omituista.... Laskua odotellessa. Ja meijän biisilistatkin oli revitty palasiks! Idiootti. Teippailin sen tossa takasin kasaan, alakulma vaan on jääny johkin matkalle.

Joskus öö ehkä kahen aikaan lähdettiin sitten vihdoin ajamaan kohti Oulua. Pieni kooma oli, mutta ei onneksi paha. Oltiin kyllä Ankan kanssa kännissä varmaan vielä. (Mä en siis ajanut autolla tässä kohtaa. Ihan vaan selvyyden vuoks, ettei tuu väärinkäsityksiä.) Hotellikin löyty vihdoin, mutta ei me sinne sisälle päästy. Pienen kiroomisen jälkeen marssiminen toiseen hotelliin ja pankkikortti tiskiin, että meille nyt huone perkele!

"Tuleeks tää pankilla vai luotolla?"

"........tää on Visa Electron!"

Meijän neropatti Ankka ♥ Respan kiva mies sai hyvät naurut. Ja mä meinasin kotimatkalla ajaa ojaan kun naurettiin tolle. Mut joo, huoneessa suihkuun, meikit naamaan, kauppaan hakeen juomia, parit siiderit naamaan ja NightClub Tähteä kohti. Sisälle baariin, juomat tiskiltä ja eturiviin. Kateltiin siinä kun joku viiskymppinen veti tanssisooloja ja mietittiin, että mihinkä helvettiin me ollaan oikeesti tultu. Kirjotin Facebookiin (onneks vaan muutaman hengen salaiseen ryhmään) sellasia viestejä, että naureskelin vaan kun en saanu itekää selvää et mitä näpyttelin... Kirottu kosketusnäyttö.

Keikka alko joskus muistaakseni puol yhen aikoihin ja oli taaaas ihan parasta! Eipä siitä kai muuta, jotain kivoja biisejä tuli ja kaks encoreekin oikee ohho. Biisit laulettiin perinteisesti omilla sanoilla, toivottavasti ei kuulu missää videoissa taas :D

Keikan jälkeen mentiin ulos hengaileen, moikattiin noita urpoja vielä ja mentiin hotellille joskus neljän jäljestä vissiin. Piti mennä nukkuun mut kappas kun puhuttiin Ankan kanssa vielä muutama tunti paskaa ("SÄ NÄYTÄT MUUTE IHA HYLKEELTÄ!") Ei jaksettu aamulla nousta aamupalalle ja lähettiin muutenkin aikataulusta kaks tuntia myöhässä. Noku väsytti.

Partiolainen ja jääpuikko.

Takasintulomatka oli oikeen paskan läpän riemujuhlaa! Meni aikakin tosi nopeeta, kun oli niin tasokasta juttua. Mä olin ratissa, Tessu röhnötti takapenkillä ja Ankka oli dj. No, Tessu (jolla on kaikki inkkarit kanootissa ja ne soutaa samaan suuntaan!) nukahti jossain vaiheessa, mutta onneks Ankka piti mulle seuraa tai mäkin olisin nukahtanut. Tai en tiiä oliks se sit parempi, et meinasin ajaa ojaan koko ajan ku nauratti niin paljon..

Kiva kun toi Tyrni nauraa tossa biisin taustalla!

*kattoo sivupeileistä* ....missä on Marja Tyrnin keikkabussi?

Ööööööö mitä? Eiku siis se on täs biisissä...

Ei vittu ku mä aattelin, et joku jättitorttu ajaa tuol meijän takana!

Mitä se on se mitä laitetaan sinne auton sisään, et se kulkee?

Bensaa?

MUNAA?!

Eiku bensaa!

.....niin joo.

Ankka on fiksu. Oikeesti.

Kotona olin joskus kasin jäljestä illalla. Helvetin väsyneenä, mutta onnellisena. Danke schön Ankka ja Tessu matkaseurasta - tää oli just niin täydellinen reissu mitä oltiin suunniteltukin!

PS. Tän_piti_olla syksyn viimine keikkareissu, mut mä oon jo vähän niinku luvannu lähtee perjantaina Raumalle. Perkele.

eihä täs oo mittää järkee - vai onko?

Tällä hetkellä itse huitelen varmaan krapulassa jossain päin Oulua, joten on sopiva aika puhua siitä, että mitä helvetin järkee tässä koko touhussa on? Mielipidekysymys, I think.

Tein nopeesti tollaassen kartan paikoista, joissa oon käynyt keikalla. Voi olla, että joku on unohtunut, mutta tossa toi noin pääpiirteittäin. Napsasin Oulusta poikki, koska sitä pohjosemmaks en oo vielä eksynyt. (Espoon pallura on mennyt vähän hassuun paikkaan, mutta en jaksanu korjata. Ja laivakeikkoja en oo laskenu mukaan. Enkä Kuopion stalkkausreissua, vaikka se periaatteessa tähän olis kuulunutkin.)

Pisin välimatka pohjoinen-etelä - Oulu-Helsinki - 607 km

Pisin välimatka itä-länsi - Joensuu-Pori - 509 km

Pisin välimatka kotoa - Vesilahti-Oulu - 519 km

Että on tässä muutama kilometri tullu matkustettua. Jotkut tai oikeestaan varmaan useimmat kysyy, että mitä järkee tässä on. Ei varmaan mitään, mutta tää on mun elämää. Yhtäkään keikkareissua, matkustettua kilometriä ja niiltä jääneitä muistoja en vaihtais mihinkään.

Keikkojen ansioista oon...
...saanut uusia ihania ystäviä
...käynyt paikoissa, mihin en muuten tod. näk. olisi koskaan muuten mennyt
...saanut lukemattoman määrän hyviä muistoja
...pysynyt järjissäni
...jaksanut myös koulussa, koska on aina jotain mitä odottaa
...onnellisempi kuin aikoihin

Keikkojen takia oon...
...paljon köyhempi

Muuta miinuspuolta en sitten keksikään. Ja toi raha... Vaikka en kävisi keikoilla niin sitten kuluttaisin sen saman määrän johonkin muuhun. Jooo oisin saanu varmaan uuden tietokoneen tai kahden viikon etelänmatkan, mutta olisiko niistä iloa koko loppuelämäksi? Muistelisinko mä vanhana keinutuolissa sitä, kun sain uuden tietokoneen käsiini? Tuskinpa. Sen sijaan muistelen sitä, kun matkattiin Oulaisiin, lauleskeltiin autossa, pelättiin tappajarekkoja ja ajettiin betoniseinää päin. Tai sitä kun laivalla juostiin ympäri käytäviä, kaadettiin punkkua suoraan pussista toistemme suuhun ja sitä, kun riehuttiin keikalla aivan perkeleesti. Ei raha tai materia tee mua onnelliseksi, noi muistot tekee.

Seuraavan kerran kun joku tulee mussuttaan mulle siitä, että oon koko ajan keikoilla ja miten mulla on aina rahaa ja plääplää niin räjähdän. Mä en oikeestaan mihinkään muuhun rahaa käytäkään kuin keikkoihin. En ostele koko ajan hienoja kenkiä ja laukkuja, koska pärjään vähemmälläkin. Sen sijaan matkustan bändien perässä ympäri Suomea, koska sitä mä rakastan.

Mä en tarvi hienoa konetta, uutta autoa tai muutakaan vastaavaa. Antakaa mun vaan käydä keikoilla ihanien ystävieni kanssa niin oon aika helvetin onnellinen. ♥ Aamen.

PS. Se on sit tänään 40. kerta Happoradioo ;) Oulun NightClub Tähti, vapise!