nuolla minun naamaa ja imeskellä luuta!

ATOMIROTTA @ KLUBI, TAMPERE

Ollaan katottu vähän liikaa Kingiä.....

Startattiin auto perjantaina päivällä, suuntana Tampere. Matka alko hyvin, kun meinattiin jäädä loskapaskaan risteyksessä jumiin. Siinä hetken kirottuamme ja ruovittuamme saatiin onneks auto liikkelle taas, ois muuten jääny matka lyhkäseen.

Saavuttiin majapaikkaamme Omppuhotelliin joskus illalla ja alotettiin heti jäätävä tinttaaminen. Ei olis ehkä kannattanu, koska jossain vaiheessa tuntu, ettei tulla pääseen hengissä sinne keikalle. Show time kun oli inhimillinen puoli kaksi yöllä... Jotenkin kuitenkin onnistuttiin skarppaamaan ja alkuilta meni lepposasti musiikkia kuunnellen ja uusien tuttavuuksien kanssa hengaillen.

Raahauduttiin Klubille joskus vähän ennen puoltayötä kai muistaakseni ja mentiin baaritiskin kautta johonkin pöytään odottamaan keikan alkua. Aika meni siinä juodessa aika nopeesti ja vastoin kaikkia ennakko-oletuksia oltiin kuin oltiinkin vielä pystyssä puoli kahdelta kun keikka alkoi.

Ja se olikin sitten menoa se! Tuli jorattua taas ainakin kymmenen vuoden edestä ja oli noin muutenkin superhyvä fiilis olla taas Atomin keikalla pitkästä aikaa. Kun Älä pelkää (Atomirottaa) ja Hima taas pärähti soimaan, en meinannu pysyä housuissani. Onhan se nyt ihan erilaista fiilistellä noita biisejä kotona kun livenä.

Keikan jälkeen käytiin morottamassa Rottaa ja otettiin ofkoors perinteinen kuva jälleen. Kymmenentuhannen otoksen jälkeen saatiin viimein otettua sellanen, jossa kaikki ei oo joko a) sinisiä, b) mustia tai c) jonkin muun hämärän peitossa. Aina ei voi onnistua... :)

Lähettiin siitä sitten vaappumaan äänet käheinä ja selät hiessä jorailusta Mäkin kautta takasin hotellille. Safkat naamaan, suihkuun ja nukkumaan. Aamulla oli pirteitä naamoja ysiltä laittamassa lisää rahaa parkkimittariin. Mutta olipa kiva reissu!

Haluutteko kuulla hauskan tarinan? Ollaan aina mietitty, että miten just meille voi aina tapahtuu kaikki mahdollinen. Laivalla meijän hytin ovi meni rikki niin että kenenkään kortit ei toiminu ja sinne jouduttiin tilaamaan huoltomies. Sitten Ankan mekko hajos ja diipadaapa kaikkee tollasta. No, pysähdyttiin ABC:lle syömään mennessä. Hetken ooteltuamme ystävällinen tarjoilija tuli annosten kanssa pöytään.... "Ja teille oli tää Wienin leike." Tota, ei ollut. Asia onneks saatiin hoidettua ja mäkin sain oikeen annoksen vihdoin. Takastulomatkalla päätettiin antaa ABC:lle uusi mahdollisuus, koska huutava nälkä oli tosiasia ja pakko oli ruokaa saada. Tilattiin ruuat, kestää 10 minuuttia, kestää vielä toiset 10 minuuttia ja vielä kolmannetkin 10 minuuttia ja ruokaa ei vaan näy eikä kuulu. Nälkäkuolema kolkutteli jo ovea, kun meille tultiin ilmottaan, että hetki vielä kestää koska keittiössä oli käynyt jokin moka. Jaahas. Tästä lähin pelkästään Teboilille!

PS. Jos ette oo vielä tykännyt niin TÄSTÄ blogin FB-sivuille hop hop!
PPS. Tehään Ankasta kohtapuoliin ihan virallisesti tän blogin toinen kirjottaja, pääsempä ite helpommalla hah! Joten vähän uusia tuulia tiedossa. :)