sä olet sun elämäsi mauno

ILOSAARIROCK 2015

"aina te hinkkaatte pyllyjä meihin!"

HAPPORADIO @ KYLÄTANSSIT, IITTI

Sorvin ääressä molemmat taas ja yö oli musta niin kuin eebenpuu. On aika palata myrskyiseen kesäiltaan pari viikkoa takaperin, kun lähdimme valloittamaan Iitin metsiä ja peltoja.

Ankka oli ihan hiilenä syistä, jotka eivät sovi päivänvaloon. Se mesos niin, että mä ajoin kolme kertaa risteyksestä ohi menomatkalla. On tää nyt kumma, kun ei saa rauhassa ihminen keskittyä ajamiseen perkule!

Kun saatiin auto parkkiin traktoreiden viereen, oli tilanne aika traumatisoiva. Viidentoista kilsan säteellä ei mitään muuta ku sysimetsää. Paikalliset vertaili siinä traktoreiden renkaita ja ominaisuuksia ja mietittiin vaan, että kaikkialle sitä pieni ihminen joutuukaan.

Kun päästiin portista sisään, näimme kaikkien suurimman idolin ja esikuvan - Svetlana Rönkön. Elämämme tuli kokonaiseksi, kun pääsimme samaan kuvaan hänen kanssaan! Tästä puhutaan vielä keinutuolissa lastenlapsille. 

Traumat senkuin kasvoivat kasvamistaan, kun Svetlanan jälkeen tarkastelimme kunnolla, että mikäs tämä tämmöinen mesta nyt on. Heinäpaalit lavan edessä, pomppulinnoja, muurinpohjalettuja... Oltiin tultu aikakoneella 1800-luvulle! Käytiin tsiikaamassa Arja Koriseva nopeesti, että voi sanoo nähneensä ja ooteltiin siin sit rakkaan Happoradion saapumista alueelle.

Oli pitkästä aikaa kiva olla keikalla ja varsinkin, kun Minski oli mukana jälleen maailmalta palattuaan! Tessukin pölähti yhtäkkiä selän taakse, joten oli koko jengi kasassa. Oltiin kauhusta kankeena, kun soi Ahmat tulevat ja Klasu leikki robottia "kiikun kaakun rajalla" -kohdassa. A p u a ! 

Keikka jammattiin ja oli oikein jeppistä. Keikka huipentui viimeiseen kappaleeseen, jossa päästimme luomiskykymme täyteen voimaansa. Oltiin askarreltu ennen keikkaa "SOITTAKAA LEEVI !" -kyltti, joka sitten aseteltiin siihen kivasti heinäpaalien päälle, koska eihän sellasta nyt kukaan kädessä kehtaa pitää. Kun urpot jammaili peräkkäin nolosti suklaajunassa itsensä takasin lavalle, ne soitti pari biisii, tuijotti meijän kylttii ja naureskeli sille (no olihan se nyt nolo). 

"Meillä on Mariska täällä mukana ja hän pyysi, että soittaisimme Leevi and the Leevings coverimme. Mietittiin, että pitäskö se sitten soittaa. Nuo kolme hullua, jotka käy ihan helvetisti meijän keikoilla ei ikinä haluu kuulla sitä, MUTTA NYT ne on tehny kolme A4:sta, joissa lukee että soittakaa Leevi ja huutomerkki niin pakkohan se on nyt soittaa!"

Keikan jälkeen moikattiin urpoja. Juteltiin siin mukavia ja Tykki huomautti, että meni se Leevi vähän överiks, kun se oli nähny sivusilmällä meijän pomppimisen... Puhuttiin Provinssin lopettamisesta, Jutta-peurasta, kielikoruista, Hong Kongista, tunkeista, Dannysta ja annettiin Tykille Mikon lähettämä Atomirotan magneetti. Tykki oli ihan liekeissä ja lupas pistää sen heti jääkaappiin. Sisälle. 

Kun oltiin jutskailtu mukavia ja hinkattu perseitä niin lähettiin kaikki kotia nukkumaan ja keräilemään voimia seuraavan päivän maaseutumatkailureissua varten.

Käytiin sunnuntaina Miehikkälän päivässä kahvittelemassa ja muistelemassa vuotta 2006, kun kaikki oli paremmin. Sillä ennen oli kunnollista, nyt ei ole kunnollista, ei saa edes kunnollista kaaaaahviaaaa!

Sairaan nopeet Jutta & Ankka

"meist puuttuu kahvat!"

RUISROCK 2015

Huh huh, olipas taas hauskaa! Ens vuonna uudestaan! :)

lähettiin pämppään, pistettiin lääväks pari itistäää !

ATOMIROTTA @ FANTASY CLUB, HELSINKI

En edes muistanu, että oltiin tälläsellä keikalla ennen kun Ankka muistutti. Pitää oikeesti koittaa skarppaa tän blogin kans! Mut sit kun tulee tollasia kaikkia kivoja videoprojektei ja muuta fantsuu, niin sit ei jaksas kunnolla keskittyä näihin ns. normijuttuihin.

Fantsusta puheenollen päästiinkin mukavasti asiaan, sillä kesäkuun alkupuolella oltiin Itäkeskuksen Fantasy Clubilla, ystävien kesken Fantussa, kattomassa Rottaa. Meijän piti alunperin lähteä Ankan kanssa kahdestaan autolla, niinkun yleensä, mutta homma päätyikin sitten siihen, että saatiin Milla ja Pia houkuteltua mukaan. Pia onkin meidän hovikuski, joten se tiesi myös iloliemipullojen korkkaamista! (Tunnin automatka huppelissa on muuten hemskatin pitkä. Jouduttiin pysähtyyn kaks kertaa vessaan... Tai no kerran vessaan ja kerran puskaan. :D)

Tehtiin ennen keikkaa jotain hyvin normaalista poikkeavaa - meinaan oltiin tanssimassa! Se on aina hyvän kännin merkki, ei kai sitä kukaa selvinpäin...

Ite keikka oli tietysti mahtava, mitä nyt muistan enää! Yks pöhinäpää on jääny mieleen, eikä kauheen hyvällä. Ja just kun pääsin rageemisen makuun sille niin järkkäri nappas sitä olkapäistä ja vei pois. Nooo ehkä ihan hyvä niin. 

Keikan jälkeen käytii ylläripylläri pyytää kuvaa ja siitä sit hipsittii autolle päin hiljakseen. Matkalla revittiin keikkajulisteet seinästä ja jorattiin vähän pihalla, saatiin aploditkin oikein!

Paljoo ei muistikuvia oo, koska tästä on jo jonkin aikaa, mutta sen muistan että HAUSKAA OLI! :)

Seuraavaks sitä übermahtava Ruisrock-raportti! Pysykää linjoilla, se on meinaan mahtavuuksien mahtavuuksia!

sakarin pikkuveli on sikari ja niiden kadonnut veli on sokeri

ATOMIROTTA @ RENTUKKA, JYVÄSKYLÄ

Meil oli pitkästä aikaa tällänen kolmen päivän putki joka oli kiva piristys kaiken keskelle! Lähettiin ajelee Jyväskylää kohti ja lauleskeltiin Eldankajärven jäätä ja mietittiin et onko joku radiosta tullu taikasauvalaulu Anssi Kelan? ( Näin reilu kuukauden jälkeen selvis, että kyllä se sen kipale on). Mulla oli tona perjantaina synttärit niin lähettiin perinteisesti kattomaan keikkaa. Oon ollu varmaan 16- vuotiaasta asti AINA jollain keikalla just mun synttäri päivänä, joten nytkään ei tehty poikkeusta!

Saavuttuamme Rentukkaan oltiin vähän pihalla (kuten aina muutenki) että, mistä ovesta pitää mennä sisään ja se rakennus oli vähä erikoinen. Mentiin sisälle istuskelee ja oli kiva olla keikalla pitkästä aikaa. Mentiin eteen ja siitä sitten setti lähtikin soimaan. Lavan katossa oli joku ammottava reikä. Miksi? Sitä emme tiedä.

Mun äiti nukkui toukokuun alussa pois, koska sairasti vakavaa syöpää ja meil oli ollu just hautajaiset niin biisi Haudoille tuntu vähän pahalta siihen hetkeen, mutta jotenki se kipale on tosi lohdullinen. Kun Aurinkoon lähti soimaan niin noi omisti sen mun äidille ja koska mul oli synttärit niin sain viel lahjanki. Oli aika ilon ja itkun sekava fiilis.

Kotimatka ei oo tuntunu koskaan varmaan niin väsyttävän pitkältä kun ajettiin Jyväskylästä Vantaalle. Molemmat oltiin nukuttu aika vähän noihin aikoihin. Naurettiin niin typerille jutuille kun piti pitää ittensä hereillä ja saavuttiin ruhtinaallisesti klo 06:00 Koivukylään. Ja kivat Jutalle kun se lähti 12.00 töihin viel mutta kun Jutku lähti niin enpä tietenkään saanu enää unta niin katoin sit Netfliksii silmät ristissä siihen asti kunnes Jutku tuli, Pyörähdettiin viel mun himas ja lähettiin ajelee kohti Keravaa.

ATOMIROTTA @ COSMOPOLI, KERAVA

Mun neitsytmatka Keravalle! Baariin sisään ja väkee oli ku pipoo, ihan kauhiast! Siinä edessä sitten tönötettiin ja mietittiin, että pitäiskö lähtee tanssilattialle ihan pyörähtää xD. Salakuunneltiin takana olevien ihmisten juttuja ja naurettiin omille väsyneille läpillemme. Keikalla oli hyvä meininki ja ihmiset villinä! Joten vaikka oltiin tosi väsyneitä niin toi kävi ihan piristysruiskeesta! Nähtiin Rotta pikaisesti ja lähettiin kotiin nukkuu!

ATOMIROTTA @ LOUHELA JAM 2015, VANTAA

Meijän tän vuoden eka ulkoilmakeikka joten siitä voi sitten aina laskee, että kesä on virallisesti alkanu! Ihan ensteks meil oli pienimuotoisia ongelmia löytää tonne paikan päälle ku navigaattori ei ohjannu ihan ineen ja sit puhelimen kartan avulla sitten mentiin ”Osaat sä Ankka lukee karttaa” Ööö, en. No mut ohjaa mua nyt silti. Kun Jutta päättää, että osaan lukee karttaa nii se on pakko!

Kun saatiin auto parkkiin niin oltiin ihan et mitä vit! Nehä soittaa jo! Paniikis hirveel vauhdil kunnes tajuttiin et se oli soundcheck. Eikä ollu muuten eka kerta kun on käyny noin xD. Keikalla oltiin rokkipoliisina, vähän tihku välillä sade ja keikan jälkeen oltiin otettu ihan selfiestick messiin niin saatiin mahti kuva napattuu! ”Ei helvetti onks teil tollanen!” Siitä sitten nokka kohti kotia ja oli kyl hauska putki, vaikka me joka kerta todetaan et meist on oikeesti vaan tullu vanhoi ku aina vaan väsyttää. Toista se oli ennen, ei tarvinnu nukkua koskaan!

Kiitos ja kuitti- Roger

- Ankka