23. lokakuuta 2010

stalkkausta, risteilyä ja lisää stalkkausta

Syysloma vetelee viimeisiään ja on ollut ehdottomasti paras loma ikinä! Urpoja, Koop ja kavereita, mitä muuta voi toivoa?
Keskiviikko 20.10
Juttaa lähdin hakemaan koulusta Riihimäeltä, josta lähdimme junailemaan kohti Pasilaa. Tarkoituksena oli nähdä urpot ja päästä kuuntelemaan YleX Studio B -keikkaa, mutta niinhän siinä kävi, että me jäädyimme monta tuntia ulkona vesisateessa ja kuuntelimme keikan kännykän radiosta.
Tässä vaiheessa järki sanoi, että lähde nyt hyvä tyttö kotiin, mutta mähän en turhia stalkkausreissuja tee ;) Niinpä otettiin juna kohti Helsinkiä päämääränä Nosturi, jossa urpot soittivat illalla. Meinattiin mennä ratikalla, mutta ei uskallettu kuitenkaan, joten kävelyreissuhan siitä tuli (ihan mukavasti oon muuten kävelly tän viikon aikana, varmaan miljoona kilsaa). Nosturille selvittiin pienien ongelmien jälkeen ja törmättiin Jatuun. Juteltiin siinä hetki, kunnes se meni soundcheckaan. Ei mennyt montaakaan minuuttia kun ystävämme Seittimestari aka Aki Tykki kurkisti ovesta. "Arvasin että te! Pääsette tonne sisälle kattoon tota lavaa ja screeniä." Mun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen! Aki esitteli meille mm. screenin, uusia soittimia ja hifi-korvajutut. Soittihan ne siinä Ahmat (♥) ja pätkän Sahista. Oli hienoo! Kulju nauro meille ja baarin auettua kaksi sisääntullutta naista mulkoili omituisesti. Jonkin ajan kuluttua Aki saattoi meidät ulos, juteltiin siinä vielä hetki ja lähdettiin suunnistamaan takaisin rautatieasemalle, jossa oli käynnissä pulutappelu!


Torstai 21.10
Oltuani kotona 14 tuntia, joista kymmenen nukuin, oli lähtö takaisin Helsinkiin. Menimme Baltic Princessalle katsomaan Kooppia. Mukaan isän ja pikkusisarusten lisäksi lähti Jenni ja onneksi lähtikin. Olisin ehkä kuollut tylsyyteen muuten.
Koop tuli nähtyä ja halattua heti terminaalissa ympärillä olevien ihmisten tuijottaessa. Kiitos vaan iskä! Ennen keikan alkua pelailtiin (Jenni pelasi ja mä pidin sen laukkua) pelikoneita ja kuunneltiin Koopin ja Jamesin duettoa yhessä baarissa.

Keikka oli mahtava. Yleisö oli hyvin mukana ja Koopin lavaesiintyminen on parantunut aivan älyttömän paljon! Esa nauroi meille ja Koop hymyili ihanasti, ihan perussettiä siis.

Odotellessa Kooppia takahuoneesta klo 23.10 alkoi soimaan Gagan Bad Romance minuutilleen tasan viikko keikan vastaavasta biisistä. Se oli ehkä jopa hieman pelottavaa.
Kun Koop vihdoin tuli, juteltiin niitänäitä, otettiin kuvat ja halattiin taas :) Päästettiin lopulta Koop oluelle ja mentiin itse yläkerran diskoon. Siellä tanssittiin monen monta tuntia ja kuuma oli! Tuli tehtyä tuttavuutta varsin mielenkiintoisten ihmisten kanssa, mutta ei niistä sen enempää. Hauskaa oli vaikka uni jäikin vähiin ja Tallinnassa oltiin kuin kaksi zombia Jennin kanssa.

Perjantai 22.10
Laivasta käveltiin Koopin kanssa pois ja se toivotteli hyvää kotimatkaa :) Vaikka enhän mä mihinkään kotiin ehtinyt mennä, kun Juniori mua odotteli jo Hämeenlinnassa.
Me pöljät mentiin Sirkukselle Happoradiota stalkkaamaan. Koska urpot ilmoitti tulevansa vasta yöllä paikalle, kävimme Jutalla. Tietenkin tulimme takaisin Sirkukselle kymmenisen minuuttia sen jälkeen, kun Seittimestari joukkoineen oli saapunut paikalle ja todenneet meidän lähteneen kokonaan pois. Tästä seurasi tunnin jos viidennenkin odotus ulkona pakkasessa. Kuunneltiin keikka ja toivottiin koko ajan, että se loppuisi! Joskus näinkin päin.
Vihdoin ja viimein, kun en tuntenut varpaitani enkä sormiani ja tärinää ei voinut enää kontrolloida, nähtiin Aki ja AH baarin aulassa. Ei seottu. (Kiitos mun me edes oltiin siellä enää silloin, tää yks oli jo lähdössä pois!) Yritettiin vilkutella ikkunasta, mutta eihän ne sokeat mitään nähnyt. Ja järkkärikin oli niin ihana, että ei voinut kävellä viittä metriä sanomaan Akille, että me ollaan sittenkin vielä siellä.
Onneksi pelastava enkeli eli Markku oli lähdössä hotellille. Puhuttiin hetki siinä ja Markku lupasi soittaa Akille, että tulee ulos. Ja tulihan se! Oli Aki vähän punaviinimeressä käynyt kastautumassa, mutta se oli silti maailman mukavin. En tietenkään muista läheskään kaikkea mitä puhuttiin, paitsi ensimmäisenä Aki melkein huusi, että ollaan hulluja. Ja sanoi meitä pöljiksi. Kysyi (ja Markku kysyi kans!), että koska me oikein täytetään 18 :D Olisi taksinkin maksanu Jutalle, ettei oltaisi jouduttu kävelemään, mutta eihän sillä mitään käteistä ollut. "Halataan!" Okei. Ihana ♥

Lauantai 23.10
Herättyämme kävelimme takaisin keskustaan, pieni zombitunnelma oli jälleen! Bongattiin Aki ja Jatu Hesburgerista, oli hiljaisia miehiä. Taisi olla krapula ;) "Seisoitteko te taas tossa ulkopuolella?" Lähettiin siitä aika pian rautatieasemalle. Melkein nukahdin siihen penkille ja junamatkasta ei mitään havaintoa väliltä Parola-Toijala. Silmäluomia lepuuttelin vähän.
Jeminalle menin iltaa vietteleen, kiva oli sitäkin nähdä pitkästä aikaa :) Loistava päätös loistavalle lomalle, meidän laulu oli kaunista ja sillei.
Oikeesti voisin kirjottaa melkein kirjan näistä neljästä päivästä, mutta ei ketään kiinnosta sellasta lukee :) Kysyä voi, jos kiinnostaa tietää lisää.

15. lokakuuta 2010

so happy I could die

LADY GAGA @ HARTWALL AREENA, HELSINKI

Eilisestä selvitty hengissä! Ehdottomasti yksi elämäni parhaimpia päiviä, jos ei oteta huomioon sitä, että jonottaessa oli vähän kylmä. En tuntenut varpaitani, enkä sen takia pystynyt edes kävelemään kunnolla. Tuntuu pahalta edes ajatella niitä, jotka olivat olleet siellä koko yön. Itse jonotin viisi ja puoli tuntia ja tein kuolemaa :D


Menin Hartwallille yhdeltä ja siellä ei ollut kun about 30 ihmistä. Asiaan saattaa vaikuttaa tuo kylmyys ja se, että koko aamupäivän oli kuulemma satanut kaatamalla vettä. Hyvähän tuo oli mun kannalta, pääsin toisena sisään yhdestä portista, joita oli yhteensä n. 10.

Eturivissä (!!) Gagaa odotellessa naurettiin aivan hulluna meidän matkasta ovilta permannolle. Järkkärit huusivat naama punaisena, että ei saa juosta ja taisi ne pari juoksevaa tyttöä ottaa kiinni ja patistaa takaisin ulos. Me pujoteltiin kaikkien järkkäreiden ohi ja saatiin tosi hyvät paikat pienen catwalkin päästä, mistä näki koko show'n + Gaga lauloi kaikki parhaat biisit (mm. Alejandro, Telephone, Bad Romance) siinä kahden metrin päässä meistä.

Alkuintron aikana jännitys oli korkeella ja täydessä Hartwall-areenassa oli tosi odottava tunnelma. Kun Gaga vihdoin paljastui verhon takaa, koko halli kirjaimellisesti räjähti. Se oli jotain niin mahtavaa.
Gaga laulaa aivan uskomattoman hyvin livenä! Speechless pianosäestyksellä oli parhautta. Telephonen Beyoncen osuuden, joka tuli nauhalta, aikana Gaga tuli meidän eteen, osotti mua ja katsoi silmiin. Apua...

Kaksi tuntia meni tosi nopeesti! Viimeisen biisin aikana meinasin pyörtyä. Syy lienee varmaan nestevajauksessa ja en ollut myöskään syönyt kunnolla (hyvä Jutta, näin valmistaudutaan keikkaan!) Ilman edessä olevaa aitaa olisin kaatunut, koska pidin aika kovaa siitä kiinni pysyäkseni pystyssä. Gaga tuli tietenkin siihen huutaan: "Jump motherfuckers!" joten eipä siinä auttanut muuta kun viimeisillä voimillaan vielä hetken hyppiä!

Show me your teeth!
Keikan jälkeen oli tosi epätodellinen olo. Siis mitä just äsken tapahtu? Katsoin kaksi tuntia naista, jota en vuosi sitten koskaan kuvitellut näkeväni. Ja katsoin sitä eturivistä. Ja se katsoi mua silmiin. Liikaa käsiteltävää yhdeltä päivältä!

Oon ihan sanaton ja suosittelen menemään keikalle, jos vain mahdollisuus tulee :)
Kiitoksia vaan Jonnalle ja muille seurasta! Vaikka ette tätä kuitenkaan lue, mutta kiitos silti.


Tänään sain maailman parhaan synttärilahjan! ISO kiitos Sonjalle :) Oon sulle ikuisesti kiitollinen.

Ja kiitos myös Rokkikauppa. Koska tilauksen toimituksessa kesti kuukauden verran, kassista paljastu pieni yllätys. Sinkkuja nimmareiden kera. Oisitte nähny mun ilmeen... :D
Tällästä tänään! Otsikko kuvaa mielentilaa melko hyvin.


PS. Miksi tuolla pitää sataa lunta? Ei talvi voi tulla vielä. Vihaan talvea.
PPS. Syysloma! Ke-pe tulee olemaan parhautta.