"noi gimmat oli eilen hämeenlinnassa ja ajo tänne AUTOLLA!"

NOTKEA ROTTA @ WANAJAFESTARIT, HÄMEENLINNA

&

WEIJON WESTIWAALIT, KUUSAMO 

Oltiin siis Ankan kanssa viime viikonloppuna hc-roadtripillä Hämeenlinnassa ja Kuusamossa katsomassa Notkeeta Rottaa. Koska mulla ei kummastakaan keikasta oo yhtäkään kuvaa niin lisukkeena saatte sit meijän naamoja ja poroja. :)

Lähin perjantaina jo kasin jälkeen aamulla huristeleen dösäl kohti Karjalohjaa, mistä startattiin iltapäivällä Hämeenlinnaan Wanajafestareille. Oon ollu Wanajassa kaks kertaa aikasemminkin ja edelleen oon sitä mieltä, et aika kämänen festari. En mä sinne ehkä ihan huvin vuoks menis, mutta pitihän sitä nyt kun oli viimenen yhteiskeikka SMC Lähiörottien kanssa vähään aikaa.

Ite keikka oli taas tuttuun tapaan hemmetinmoista jyystöä eli tykkäsin kovasti! Sama setti kun Ruisrockissa, mutta 10 astetta kylmempi ja 100 kertaa vähemmän ihmisiä. Ei mitään sen ihmeellisempää. Keikan jälkeen pienien mutkien kautta bongattiin Rotta Eläkeläisten keikalta, juteltiin hetki, halattiin, lyötiin nyrkkiä ja sit lähettiin pikkuhiljaa mateleen kohti autoa suuntana Keuruun mökki ja lyhyehköt yöunet.

Aamulla herättiin pirteinä mielessä miellyttävä 600km ajomatka kohti Lappia (joku väitti et Kuusamo ei oo Lappia, mut mulle se on!) 

Näin mukavaa meil oli autossa! Popitettiin Rottaa, jauhettiin paskaa ja kirottiin karavaanarit maailman alimpaan helvettiin. Oikeesti, miksei ne voi kulkea kovempaa kun 70km/h satasen alueella ja miks tiet on niin mutkasia ja miks ohituskaistoja on ihan liian vähän maanteillä HÄ MITÄ?!

Jutta kohta 20v ja elämän ensimmäiset porot. No okei, ehkä joskus jossain eläinpuistossa nähny mut ei niitä lasketa! Ensimmäistä poroo luultiin patsaaks, ku se vaan tönötti tien vieressä liikkumatta, mutta sit kun niitä alko ilmestyyn joka kolosta ja puskasta niin ei ne sit vissiin ollutkaan patsaita. Reissun porobongaussaldo: 39.

Pitihän se tääkin päivä nähdä, että jonkun bändin perässä ajetaan_Kuusamoon_. Huhheijaa. Vaikka loppujen lopuks ei toi matka ollut ees niiiiiiin pitkä. Pikkasen vaan. 

Kuitenkin, majotuttiin hotelliin lagaamaan, puudutti vähän toi ajomatka ja vähäiset yöunet. Pienet päikkärit ja suihkun kautta Suomen kovimmille festareille, Weijon Westivaaleille! Siellä oli me plus 100 paikallista humalaista pulsua eli hypnoottisen mahtava meininki oli taattu. Ainiin, Ankka poseeras vähän karhujen kans murr. (Vittu onks pakko aina kirjottaa blogia keskellä yötä, ei tästä tuu mitään. :D)

Mitäpä ite keikasta, ööö ainakin oltiin hiprakassa kahen siiderin jälkeen, kyllä. Noloa. Puolustukseks sanon ettei oltu syöty oikeen mitään sinä päivänä! (Myöhemmin tosin tuli korvattua tää lukemattomilla grammoilla karkkia ja suklaata.) Oli jotenkin vaan tosi hyvä fiilis ja pysty vähän keskittyyn keikkaankin, kun yleensä prioriteetti numero 1 on vaan pysyä hengissä sen riehumisen keskellä.

AINIIN kyllähän meille spiikattiin keikalla, mistä toi otsikkokin on lainattu. Hahaa wau ja aplodit perään. Ei hävettäny paljoa. 

Nukkuun päästiin paskanjauhamisen takia vasta ihan liian myöhään ja oli tosi uupuneita erikoisjoukkoja aamupalalla sunnuntaina. "No mut tehän ehitte viel ottaa tunnin päikkärit täs!" joo javisst me lähettiin jo puol kahentoista aikaan ajamaan kohti Karjalohjaa ja ihan hyvä niin, koska oltiin kuitenkin perillä vasta joskus kahen aikaan yöllä muistaakseni.

Sunnuntai menikin sitten tosiaan ajaessa. Erittäin mukavaa oli, kun Ankalla oli niin paha olo (toim. huom. ei ollut darra!) ettei se pystynyt ajamaan niin meikä huristi sitten melkein koko matkan Kuusamosta tänne etelään. Voin kertoo et hieman väsytti sitten. Mutta jos oltais ootettu toisen kuskin tervehtymistä, oltais varmaan nyt vasta perillä, joten meni näin. Oli niin hauskaa säestäen biisejä töötillä maantiellä ja muutenkin nauraen ihan vitun tyhmille jutuille, joten tunnit vierähti ihmeellisen nopeesti.

Ainoa ajoasento, jossa ei sattunut jonnekin. Ihan toimiva, kun käännöksiä/liikenneympyröitä oli n. 300km välein ja vakionopeudensäädin oli kaveri. 

Vaikka univelat oli helvetilliset reissun jälkeen niin silti pakko sanoa, että heittämällä paras reissu ikinä! Paljon kilometrejä ja monta litraa energiajuomaa. Paras kaveri ja paras bändi. Sydän.

Rispektit sille, joka jakso lukee tänne asti. Ankka, sua ei lasketa ku oot venannu tätä sormi päivitä-napilla viimesen viikon. ;)

Nyt goisiin, pöhiseviä unia! (Tai sit heittäydyn villiks ja kirjotan tästäkin päivästä luonnoksiin kun nyt kerta vauhtiin päästiin.)

ruisrock, päivä 3

Ehkä vähän turha postaus, mut emmä kyllä parempaan pystyiskään väsyneenä ja selkävammasena. Löysin just yhen asennon missä mua ei satu olla ja tässä asennossa on erittäin hankalaa kirjoittaa.

Ruississa ei sunnuntaina oikee ollu mitään, mitä ois pitäny väkisin päästä kattoon. Haloo Helsinkiä käytiin vilkasemassa, samoin Kotiteollisuutta ja Ismo Alankoa. Raappanaa ja Cheekkiä kuunneltiin nurtsilla istuskellen. Lähettiin myöskin aika aikasin jo alueelta pois, koska väsymys paino (oon aika usein väsynyt, näemmä) ja siellä ei illalla ainakaan ollut enää yhtään mitään. Kiva aurinkoinen hengailupäivä silti. :)

Muutama ihminen kattomassa Cheekiä.

Ja meil oli hauskaa pullonkorkkien kanssa. Hohhoo mite väsyny juttu. :D

Kotiuduin äsken vaihteeksi Ankalta ja tän päivän aattelin vaa löhötä sängyssä kattoen True Bloodia. Oonko ees vähän koukuttunu, no oon. Huomenna sit pitäs täytellä kouluttajahakemus (uuh mikä tuleva mäkkiylennys) ja käydä pesemässä pyykkiä. Hirveen rankkaa. Maanantaina mun lomani loppuu ja karu työarki alkaa taas. En jaksa odottaa naudan paistamista +50 asteisessa ravintolassa, aahh.

Joo niinku sanoin ei täs ollu mitään järkee, mut ei kai aina tarvi ollakaan. Pusimoi.

PS. Ens viikolla lähetään hc-keikkareissulle Hämeenlinnaan ja Kuusamoon (!!) Omg mitäköhä siitäki tulee.

ruisrock, päivä 2

The Festaripäivä! Herättiin erittäin pirteinä.

Oltiin iloisina lähdössä festaroimaan. PS. En tykkää hirveesti lippiksistä, mutta toi mun uus niittiversio on IHANA!

Jonotettiin sisällepääsyä muutaman muun kanssa.

Ja käytiin hakemassa nimikoidut kokistölkit.

Sitten alkoikin jäätävä jännitys ja odotus! Ainoo keikka koko Ruississa, jota oli pakko päästä katsomaan eturiviin. Jännitti sen takia, koska ei oltu koko bändiä nähty ikinä, koska Rautaperse eikä Rohtori ollut Lahdessa eikä Mikkelissä, vaikka niiden olis pitänyt. Ja jännitti myöskin jossei päästä eturiviin niin se olis ollut maailmanloppu! Mentiin kuitenkin jo melkein heti edellisen esiityjän loputtua hengaileen siihen aidan eteen niin ihan turhaan jännitettiin.

Keikkahan oli tietysti ihan supermahtava! Saatiin lentosuukkojakin lavalta ja kaikkee tosi ihkuu hahaa. Notkea Rotta soitti SMC Lähiörottien kanssa yhteiskeikan, enkä oo noita Lähiörottia ihan hirveesti kuunnellu, mutta nekin oli yllättävän hyviä. Tuli taas hypittyä ja riehuttua parin viikon edestä ja mun pohjelihakset jaksaa muistuttaa siitä edelleen kävellessä.

kuvat YleX

Oli siel näköjään muutama muukin meidän kanssa. Ja erittäin hehkeä festariedustus.

Keikan jälkeen hengailtiin siin lavan lähettyvissä, jos oltais saatu edes hetki jutella Rotan kanssa ja sieltähän se tuli iloisesti heilutellen. Kova kiire sil näytti olevan, mut saatiin me sentään halit ja pari sanaa vaihettua. :)

Siinä vielä muutama video ja tän kertanen Notkea Rotta -hehkutuskiintiö alkaa oleen täynnä.  Täs ois kahen viikon sisään kolme keikkaa, joten kyllä sitä hehkutusta vielä tulee, älkää huoliko! Noi vesipyssyt oli muuten hirveeeeeen kivoja ja kivaa oli myöski ku jengi pomppi tuol niin keuhkot täynnä hiekkaa ja hengittäminen oli semivaikeeta. Noo pikkuvikoja.

Rotan jälkeen kateltiin PMMP, syötiin sairaan hyvää kiinalaista ja sit kai muistaakseni alettiin valua pikkuhiljaa erittäin rampoina ja tyhmännäkösinä takaisin keskustaan ja hotellille.

ruisrock, päivä 1

Koska tästä postauksesta tulis muuten kilometrin pitunen niin teenpä sitten joka päivästä oman! Teen myöskin samalla itelleni tän hankalaks ja oon ihan varma et viimenen osa tästä nähdään joskus kuukauden päästä. Mutta antakaa anteeksi laiskalle bloggaajalle.

Olin siis mennyt Ankalle jo torstaina ja perjantaina iltapäivästä sitten suuntasimme kohti Turkua. Oltiin yötä Omppuhotellissa, joten käytiin heittämässä kamat sinne, parit lonkerot naamaan ja kohti Ruissaloa.
Mua oltiin etukäteen varoteltu hirveesti siitä kävelymatkasta, jota Foursquaressa myöskin Juutalaisvaellukseks kutsutaan, mutta ei se lopulta ollutkaan niin paha mitä olin kuvitellut! Google mapsin mukaan joku reipas kolme kilometriä, joten iisi homma. (Puhuu Jutta, joka menee 900m bussilla kauppaan.)

Perjantaina ei ollut kauhean montaa bändiä, mistä oltais hirveesti välitetty, joten dokaamisekshan se sit meni. Tosin ensin käytiin suorittamassa extremepäivän hommat - mä hyppäsin benjin ja Ankka otti korvaan uuden lävistyksen.

Benjistä muutama sana. Oon harkinnut tätä niin kauan kun olin 16v. Joko mulla ei oo ollu rahaa tai sitten kaveria lähteen henkiseks tueks niin oon aina sitten ajatellut, että meen sitten ens kesänä. No nyt oli rahaa ja kaveri plus olin hehkuttanut jo etukäteen lähes kaikille tutuille tosta, joten en vaan enää yksinkertasesti voinut siirtää sitä eteenpäin.

Siellä mä paniikkiheiluttelen 70m korkeudesta!

Me jouduttiin hengaileen tuolla ylhäällä joku 10min kun laiva meni ohi ja sillon ei saanut hypätä. En enää muista mitä se oikeen selitti syyks, olin lievästi paniikissa. Ja tossa odotellessa ehdin sopivasti lietsoon sitä paniikkia vielä lisää.

Kun laiva oli mennyt ohi, käsky kävi että saa hypätä ja mut irrotettiin korissa kiinni olevasta turvavairerista, alko jalat ja kädet täristä ihan hulluna. Menin korin reunalle seisoon ja irrotin kädet. Otin uudestaan kiinni, aattelin et ei tästä hitto tuu mitään ja sanoin sille jätkälle että "en vittu varmana hyppää!" Olin kuitenkin käskenyt sitä tönäseen mut alas, jos ja kun en ite uskalla kaatua siitä, joten seuraavan kerran kun irrotin kädet niin kuulin vaan että "moikka!" ja seuraavassa hetkessä lensikin sit köyden varassa kohti maata.

Ihan vitun hullua, ei sitä voi muuten kuvailla! Todellakin meen vielä joskus uudestaan, jos vaikka uskaltas sit kaatua siitä ite.... Epäilen kyllä, sen verran nössö oon. Kun olin maassa, tärisytti ja huhheijaa sitä adrenaliinin määrää! Oisin voinu vaikka juosta koko Ruissalon ympäri viis kertaa ja vaan huutaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille.

Ja nyt kun oon kirjottanu parin sekunnin hypystä romaanin niin voidaakin jatkaa eteenpäin. :) Käytiin dokaamisen välis tsekkaa Samuli Putro ja olihan se nyt saatanan hyvä. Tutustuttiin myös uuteen suomenruotsalaiseen ystäväämme ja pakotettiin se kiipeen puuhun. Miksi, en tiedä.

Jossain vaiheessa lähettiin sit hoiperteleen takaisin satamaan ja bussilla hotelliin. Odottaen lauantaita ja Notkean Rotan keikkaa.

PS. Kesälomaa jäljellä enää vajaa viikko. Alan itkeen kohta!