Koska tästä postauksesta tulis muuten kilometrin pitunen niin teenpä sitten joka päivästä oman! Teen myöskin samalla itelleni tän hankalaks ja oon ihan varma et viimenen osa tästä nähdään joskus kuukauden päästä. Mutta antakaa anteeksi laiskalle bloggaajalle.
Olin siis mennyt Ankalle jo torstaina ja perjantaina iltapäivästä sitten suuntasimme kohti Turkua. Oltiin yötä Omppuhotellissa, joten käytiin heittämässä kamat sinne, parit lonkerot naamaan ja kohti Ruissaloa.
Mua oltiin etukäteen varoteltu hirveesti siitä kävelymatkasta, jota Foursquaressa myöskin Juutalaisvaellukseks kutsutaan, mutta ei se lopulta ollutkaan niin paha mitä olin kuvitellut! Google mapsin mukaan joku reipas kolme kilometriä, joten iisi homma. (Puhuu Jutta, joka menee 900m bussilla kauppaan.)
Perjantaina ei ollut kauhean montaa bändiä, mistä oltais hirveesti välitetty, joten dokaamisekshan se sit meni. Tosin ensin käytiin suorittamassa extremepäivän hommat - mä hyppäsin benjin ja Ankka otti korvaan uuden lävistyksen.
Benjistä muutama sana. Oon harkinnut tätä niin kauan kun olin 16v. Joko mulla ei oo ollu rahaa tai sitten kaveria lähteen henkiseks tueks niin oon aina sitten ajatellut, että meen sitten ens kesänä. No nyt oli rahaa ja kaveri plus olin hehkuttanut jo etukäteen lähes kaikille tutuille tosta, joten en vaan enää yksinkertasesti voinut siirtää sitä eteenpäin.
Siellä mä paniikkiheiluttelen 70m korkeudesta!
Me jouduttiin hengaileen tuolla ylhäällä joku 10min kun laiva meni ohi ja sillon ei saanut hypätä. En enää muista mitä se oikeen selitti syyks, olin lievästi paniikissa. Ja tossa odotellessa ehdin sopivasti lietsoon sitä paniikkia vielä lisää.
Kun laiva oli mennyt ohi, käsky kävi että saa hypätä ja mut irrotettiin korissa kiinni olevasta turvavairerista, alko jalat ja kädet täristä ihan hulluna. Menin korin reunalle seisoon ja irrotin kädet. Otin uudestaan kiinni, aattelin et ei tästä hitto tuu mitään ja sanoin sille jätkälle että "en vittu varmana hyppää!" Olin kuitenkin käskenyt sitä tönäseen mut alas, jos ja kun en ite uskalla kaatua siitä, joten seuraavan kerran kun irrotin kädet niin kuulin vaan että "moikka!" ja seuraavassa hetkessä lensikin sit köyden varassa kohti maata.
Ihan vitun hullua, ei sitä voi muuten kuvailla! Todellakin meen vielä joskus uudestaan, jos vaikka uskaltas sit kaatua siitä ite.... Epäilen kyllä, sen verran nössö oon. Kun olin maassa, tärisytti ja huhheijaa sitä adrenaliinin määrää! Oisin voinu vaikka juosta koko Ruissalon ympäri viis kertaa ja vaan huutaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille.
Ja nyt kun oon kirjottanu parin sekunnin hypystä romaanin niin voidaakin jatkaa eteenpäin. :) Käytiin dokaamisen välis tsekkaa Samuli Putro ja olihan se nyt saatanan hyvä. Tutustuttiin myös uuteen suomenruotsalaiseen ystäväämme ja pakotettiin se kiipeen puuhun. Miksi, en tiedä.
Jossain vaiheessa lähettiin sit hoiperteleen takaisin satamaan ja bussilla hotelliin. Odottaen lauantaita ja Notkean Rotan keikkaa.
PS. Kesälomaa jäljellä enää vajaa viikko. Alan itkeen kohta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti