NOTKEA ROTTA @ WANAJAFESTARIT, HÄMEENLINNA
&
WEIJON WESTIWAALIT, KUUSAMO
Oltiin siis Ankan kanssa viime viikonloppuna hc-roadtripillä Hämeenlinnassa ja Kuusamossa katsomassa Notkeeta Rottaa. Koska mulla ei kummastakaan keikasta oo yhtäkään kuvaa niin lisukkeena saatte sit meijän naamoja ja poroja. :)
Lähin perjantaina jo kasin jälkeen aamulla huristeleen dösäl kohti Karjalohjaa, mistä startattiin iltapäivällä Hämeenlinnaan Wanajafestareille. Oon ollu Wanajassa kaks kertaa aikasemminkin ja edelleen oon sitä mieltä, et aika kämänen festari. En mä sinne ehkä ihan huvin vuoks menis, mutta pitihän sitä nyt kun oli viimenen yhteiskeikka SMC Lähiörottien kanssa vähään aikaa.
Ite keikka oli taas tuttuun tapaan hemmetinmoista jyystöä eli tykkäsin kovasti! Sama setti kun Ruisrockissa, mutta 10 astetta kylmempi ja 100 kertaa vähemmän ihmisiä. Ei mitään sen ihmeellisempää. Keikan jälkeen pienien mutkien kautta bongattiin Rotta Eläkeläisten keikalta, juteltiin hetki, halattiin, lyötiin nyrkkiä ja sit lähettiin pikkuhiljaa mateleen kohti autoa suuntana Keuruun mökki ja lyhyehköt yöunet.
Aamulla herättiin pirteinä mielessä miellyttävä 600km ajomatka kohti Lappia (joku väitti et Kuusamo ei oo Lappia, mut mulle se on!)
Näin mukavaa meil oli autossa! Popitettiin Rottaa, jauhettiin paskaa ja kirottiin karavaanarit maailman alimpaan helvettiin. Oikeesti, miksei ne voi kulkea kovempaa kun 70km/h satasen alueella ja miks tiet on niin mutkasia ja miks ohituskaistoja on ihan liian vähän maanteillä HÄ MITÄ?!
Jutta kohta 20v ja elämän ensimmäiset porot. No okei, ehkä joskus jossain eläinpuistossa nähny mut ei niitä lasketa! Ensimmäistä poroo luultiin patsaaks, ku se vaan tönötti tien vieressä liikkumatta, mutta sit kun niitä alko ilmestyyn joka kolosta ja puskasta niin ei ne sit vissiin ollutkaan patsaita. Reissun porobongaussaldo: 39.
Pitihän se tääkin päivä nähdä, että jonkun bändin perässä ajetaan_Kuusamoon_. Huhheijaa. Vaikka loppujen lopuks ei toi matka ollut ees niiiiiiin pitkä. Pikkasen vaan.
Kuitenkin, majotuttiin hotelliin lagaamaan, puudutti vähän toi ajomatka ja vähäiset yöunet. Pienet päikkärit ja suihkun kautta Suomen kovimmille festareille, Weijon Westivaaleille! Siellä oli me plus 100 paikallista humalaista pulsua eli hypnoottisen mahtava meininki oli taattu. Ainiin, Ankka poseeras vähän karhujen kans murr. (Vittu onks pakko aina kirjottaa blogia keskellä yötä, ei tästä tuu mitään. :D)
Mitäpä ite keikasta, ööö ainakin oltiin hiprakassa kahen siiderin jälkeen, kyllä. Noloa. Puolustukseks sanon ettei oltu syöty oikeen mitään sinä päivänä! (Myöhemmin tosin tuli korvattua tää lukemattomilla grammoilla karkkia ja suklaata.) Oli jotenkin vaan tosi hyvä fiilis ja pysty vähän keskittyyn keikkaankin, kun yleensä prioriteetti numero 1 on vaan pysyä hengissä sen riehumisen keskellä.
AINIIN kyllähän meille spiikattiin keikalla, mistä toi otsikkokin on lainattu. Hahaa wau ja aplodit perään. Ei hävettäny paljoa.
Nukkuun päästiin paskanjauhamisen takia vasta ihan liian myöhään ja oli tosi uupuneita erikoisjoukkoja aamupalalla sunnuntaina. "No mut tehän ehitte viel ottaa tunnin päikkärit täs!" joo javisst me lähettiin jo puol kahentoista aikaan ajamaan kohti Karjalohjaa ja ihan hyvä niin, koska oltiin kuitenkin perillä vasta joskus kahen aikaan yöllä muistaakseni.
Sunnuntai menikin sitten tosiaan ajaessa. Erittäin mukavaa oli, kun Ankalla oli niin paha olo (toim. huom. ei ollut darra!) ettei se pystynyt ajamaan niin meikä huristi sitten melkein koko matkan Kuusamosta tänne etelään. Voin kertoo et hieman väsytti sitten. Mutta jos oltais ootettu toisen kuskin tervehtymistä, oltais varmaan nyt vasta perillä, joten meni näin. Oli niin hauskaa säestäen biisejä töötillä maantiellä ja muutenkin nauraen ihan vitun tyhmille jutuille, joten tunnit vierähti ihmeellisen nopeesti.
Ainoa ajoasento, jossa ei sattunut jonnekin. Ihan toimiva, kun käännöksiä/liikenneympyröitä oli n. 300km välein ja vakionopeudensäädin oli kaveri.
Vaikka univelat oli helvetilliset reissun jälkeen niin silti pakko sanoa, että heittämällä paras reissu ikinä! Paljon kilometrejä ja monta litraa energiajuomaa. Paras kaveri ja paras bändi. Sydän.
Rispektit sille, joka jakso lukee tänne asti. Ankka, sua ei lasketa ku oot venannu tätä sormi päivitä-napilla viimesen viikon. ;)
Nyt goisiin, pöhiseviä unia! (Tai sit heittäydyn villiks ja kirjotan tästäkin päivästä luonnoksiin kun nyt kerta vauhtiin päästiin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti