"tota... mites se rauma?"

HAPPORADIO @ DOMINO, RAUMA

...olivat ensimmäiset sanat sen jälkeen, kun istuttiin tuolla autossa ojan pohjalla. Asiat tärkeysjärjestykseen kato.

Eli siis perjantaina lähdin isin autolla Hämeenlinnan ja Karjalohjan kautta Raumalle. Matkalla vaan sattu sellanen viivytys, että tollanen pikku rotkonpoikanen veti meitä ihan kauheesti puoleensa. Ajettiin siis jotain aivan kamalaa tietä. Tie oli muuten aivan sula, mutta ko. mutka sattui olemaan aivan jäässä. Ja voitte kuvitella, ettei kitkarenkaat sellasella mitään pidä, vaikka kuinka hitaasti ajaisit. En meinaan ajanut edes kovaa! Kolmeeviittä ehkä O__o

Oikeenpuoleisen renkaan jäljet etualalla...

Se tunne kun auton hallinta lähtee käsistä ja tajuat, että ei helvetti, mehän mennään suoraan ojaan. Se hetki tuntu ikuisuudelta, vaikka todellisuudessa kesti vain muutaman sekunnin. Tarrasin rattiin kahdella kädellä ja puristin sitä rystyset valkosina. Ilmoitin ystävällisesti (no tuli refleksinä!) kanssamatkustajilleni: "Vittu me mennään ojaan!" Ei ne sitä varmaan ois ite huomannukaan... :) Seuraava muistikuva on kun liu'umme about 45 asteen kulmassa kohti pohjaa. En edes tajunnut, että se oli noin jyrkkä paitsi vasta seuraavana päivänä. Siinä olisi käynyt todella huonosti, jos auto olis kellahtanut katolleen. Eikä ollut kaukana.

Vähän takakontissa hengailua sillä välin kun fiksummat paukuttaa hinauskoukkua kiinni.

Onni onnettomuudessa, auto saatiin eilen hinattua ylös. Tai no ei sillä kyllä ilman korjausta minnekään aja, mutta kuitenkin. Ihmiset säily hengissä ja helvetinmoista niskakipua ja mustelmia lukuunottamatta sen suuremmitta ruhjeitta, ja sehän on tietty pääasia.
Siinä kun oltiin jo puoliks ojan puolella, mulla vilisi elämä oikeesti filminauhana ohi. Ehdin ajatteleen vaikka mitä, ennen kuin tömähdimme pohjaan. Ehkä vähän friikkiä. Ei sitä pysty sanoin kuvaileen. Meinasin sanoa, että jokaisen täytyy kokea se itse, mutta en suosittele kuitenkaan.

Tilanneraportti!

Kyllä se lopulta saatiin ihan ylöskin, vähän vaan otti pohja kiinni tossa...

Anyway, Raumalle päädyttiin sitten lopulta onnettomuudesta huolimatta. Mehän ei anneta yhen kahesta-metristä-kiinni-kuoleman (....) meijän keikkareissua häiritä! Toinen auto vaan alle ja menoks! Eri reittiä tosin, tolle tielle en mee enää koskaan.
Keikka oli hyvä, onneks! Olis jääny muuten varmaan tosi paska maku koko päivästä. Tän vuoden 25. viides Happoradion keikka ja Linnusta sammakoksi vielä tän vuoden viimesenä biisinä. Nyt keikat on sit oikeesti yli kuukaudeks ohi. Hirveen pitkä aika.

Bändin tyypit nauro meille vaan koko keikan, perus. Linnusta sammakoksi aikana tuli tanssittua ja riehuttua sitten koko muun keikan edestä. Ei selvänä voi jaksaa koko keikkaa riehua :D Tuolla Dominossa oli muutenkin aivan saatanan kuuma, seisoskellessakin tuli hiki.

Martti jäi sitten näkemättä, vaikka suunnitelmissa eiliselle se oliskin ollut. Mutta ei voi mitään, mitäs hurautin sinne saatanan rotkoon. Tuleehan näitä keikkoja, pääasia ettei mulle tai varsinkaan Jutalle ja Ankalle käyny mitenkään. En olis muuten voinu elää itteni kanssa enää.

Olipahan ainakin, vaikka ei välttämättä niin positiivisella tavalla, mieleenpainuva vuoden viimenen keikkareissu!