HAPPORADIO @ KYLÄTANSSIT, IITTI
Sorvin ääressä molemmat taas ja yö oli musta niin kuin eebenpuu. On aika palata myrskyiseen kesäiltaan pari viikkoa takaperin, kun lähdimme valloittamaan Iitin metsiä ja peltoja.
Ankka oli ihan hiilenä syistä, jotka eivät sovi päivänvaloon. Se mesos niin, että mä ajoin kolme kertaa risteyksestä ohi menomatkalla. On tää nyt kumma, kun ei saa rauhassa ihminen keskittyä ajamiseen perkule!
Kun saatiin auto parkkiin traktoreiden viereen, oli tilanne aika traumatisoiva. Viidentoista kilsan säteellä ei mitään muuta ku sysimetsää. Paikalliset vertaili siinä traktoreiden renkaita ja ominaisuuksia ja mietittiin vaan, että kaikkialle sitä pieni ihminen joutuukaan.
Kun päästiin portista sisään, näimme kaikkien suurimman idolin ja esikuvan - Svetlana Rönkön. Elämämme tuli kokonaiseksi, kun pääsimme samaan kuvaan hänen kanssaan! Tästä puhutaan vielä keinutuolissa lastenlapsille.
Traumat senkuin kasvoivat kasvamistaan, kun Svetlanan jälkeen tarkastelimme kunnolla, että mikäs tämä tämmöinen mesta nyt on. Heinäpaalit lavan edessä, pomppulinnoja, muurinpohjalettuja... Oltiin tultu aikakoneella 1800-luvulle! Käytiin tsiikaamassa Arja Koriseva nopeesti, että voi sanoo nähneensä ja ooteltiin siin sit rakkaan Happoradion saapumista alueelle.
Oli pitkästä aikaa kiva olla keikalla ja varsinkin, kun Minski oli mukana jälleen maailmalta palattuaan! Tessukin pölähti yhtäkkiä selän taakse, joten oli koko jengi kasassa. Oltiin kauhusta kankeena, kun soi Ahmat tulevat ja Klasu leikki robottia "kiikun kaakun rajalla" -kohdassa. A p u a !
Keikka jammattiin ja oli oikein jeppistä. Keikka huipentui viimeiseen kappaleeseen, jossa päästimme luomiskykymme täyteen voimaansa. Oltiin askarreltu ennen keikkaa "SOITTAKAA LEEVI !" -kyltti, joka sitten aseteltiin siihen kivasti heinäpaalien päälle, koska eihän sellasta nyt kukaan kädessä kehtaa pitää. Kun urpot jammaili peräkkäin nolosti suklaajunassa itsensä takasin lavalle, ne soitti pari biisii, tuijotti meijän kylttii ja naureskeli sille (no olihan se nyt nolo).
"Meillä on Mariska täällä mukana ja hän pyysi, että soittaisimme Leevi and the Leevings coverimme. Mietittiin, että pitäskö se sitten soittaa. Nuo kolme hullua, jotka käy ihan helvetisti meijän keikoilla ei ikinä haluu kuulla sitä, MUTTA NYT ne on tehny kolme A4:sta, joissa lukee että soittakaa Leevi ja huutomerkki niin pakkohan se on nyt soittaa!"
Keikan jälkeen moikattiin urpoja. Juteltiin siin mukavia ja Tykki huomautti, että meni se Leevi vähän överiks, kun se oli nähny sivusilmällä meijän pomppimisen... Puhuttiin Provinssin lopettamisesta, Jutta-peurasta, kielikoruista, Hong Kongista, tunkeista, Dannysta ja annettiin Tykille Mikon lähettämä Atomirotan magneetti. Tykki oli ihan liekeissä ja lupas pistää sen heti jääkaappiin. Sisälle.
Kun oltiin jutskailtu mukavia ja hinkattu perseitä niin lähettiin kaikki kotia nukkumaan ja keräilemään voimia seuraavan päivän maaseutumatkailureissua varten.
Käytiin sunnuntaina Miehikkälän päivässä kahvittelemassa ja muistelemassa vuotta 2006, kun kaikki oli paremmin. Sillä ennen oli kunnollista, nyt ei ole kunnollista, ei saa edes kunnollista kaaaaahviaaaa!
Sairaan nopeet Jutta & Ankka
