Ei siis toteutunu meijän suunnitelma mennä vasta Ruisrockiin seuraavan kerran kattoon Notkeaa Rottaa. Mulla sattu oleen harvinainen perjantaivapaa ja Ankalla synttärit kaks päivää aikasemmin, joten mikäs sen parempi keino lähtee juhlistaan kun Mersu kohti Hyvinkäätä.
Lähin taas jo aamusta Stadista körötteleen bussilla tuonne Länsi-Uudellemaalle. Ja leikin turistia.
No oispa mun hiukset oikeesti noi punaset.... Uuh mikä kuvaustrikki.
Päivällä käytiin Salossa, shoppailtiin vähän, käytiin syömässä ja löydettiin meille Glitteristä uudet arskat !
Ihan ensin meillä piti olla kuski ja oltas päästy dokaa oikein kunnolla, mutta kuski ei sitten lähtenytkään joten mä ajoin Hyvinkäälle, kirjauduttiin Cumulukseen sisään ja lähettiin vasta lauantaina päivällä takaisin Karjalohjalle. Meni näinkin! Paitsi kun päästiin juomaan vasta 11 aikaan niin piti raivotinttaa pariin tuntiin ihan järkyttävä määrä viinaa ja noh... jokainen voi ehkä päätellä miten siinä sitten kävi.
Keikan jälkeen hengailtiin Jalostamossa. Tosi hämmentävä ja mystinen hetki oli kun siellä alkoi yhtäkkiä soimaan Lomalla. Toinen niistä biiseistä, jotka meille omistettiin viikko sitten. Ihan nevahööd, tosi vanha biisi, jota ei tosiaan soiteta ikinä missään baareissa. Noohh yhtäkkiä kuuluu vaan huuto: "Rohtori tuli laulaan tän teille tänne!!" ja siellähän se Rotta heiluu kädet pystys. Perus.
Pilkun jälkeen jutskailtiin hetkonen siinä pihalla, halattiin ja IIS-156 lähti posottamaan takasin Stadiin ja me huojuttiin (tai lähinnä mä...) takasin hotellille. Kävelymatkal meinas tulla myös sydäri, kun yhtäkkii kuuluu hirvee tööttäys meijän takaa ja Rotta naama ikkunassa kiinni vilkuttelee sielt. Söpöö. :')
Näi kivaa meil oli! Herranjestas ku Ruissiin on pitkä aika, mite mä kestän ilman pöhinää siihe asti!? Mitä iistimpää sitä siistimpää jee!
Oltiin siis viime viikolla Ankan kanssa vähän roadtrippaamassa Lahdessa ja Mikkelissä. Niinkun kerroinkin aikasemmin niin ollaan hurahdettu ihan kokonaan Notkeaan Rottaan ja pitihän sitä päästä kattomaan.
Menin aamusta Karjalohjalle ja startattiin sieltä sit yhessä Lahteen, kun toi yks vapina apina ei uskalla ajaa yksin Vantaalle ( ;DDDD puspus ) Onneks on tullu rundattuu Happoradioo niin tollanen parin kolmen tunnin matka ei tunnu yhtään missään. Harvinaisen lyhyt oikeestaan. Matkalla piti kuitenkin vähän pysähtyä jalotteleen ja ryystään energiajuomia.
Oltiin Ompussa yötä ja aloteltiin sitten siellä ja Tessukin tuli moikkaan jee! Tässä vaiheessa alko jo pikkasen jännittään...
Idiootit vessassa ennen keikkaa lippuposee uuh!
Hihihihiihihihhi. :) Keikka oli ihan supermahtava! Vaikken vielä osaakaan kaikkia biisei todellakaan ulkoo - en oo mikään maailman paras riiminheittäjä - niin silti oli kivvaaaa! Paitsi huhhuh sitä testosteronin hajua siellä keikalla.... Ja kun sehän tarttu meihin ja haisin vielä kotonakin ihan miehen eritteille... :)
Keikalla minä ja Ankka + 50 miestä + yks vihanen lesbopari, josta toinen potkas mua polvella mahaan oke. Ei oo ihan Happoradion keikoil tollaseen tottunu ja se tuli ainakin todettua, että ei enää ikinä korkokengillä keikalle. Oli pakko kävellä ilman kenkiä takasin hotellille kun sattu.
Keikan jälkeen ragesin vähän jollekin ahdistelevalle juopolle, jonka mielestä Ankan kannattaa pelastautua multa hahaha. Joo oh. Sit jutskailtiin Rotalle hetken, otettiin kuvat, halattiin ja lähettiin hihitellen valuun kohti sänkyjä.
NOTKEA ROTTA @ WILHELM, MIKKELI
Aamulla startattiin sitten Mikkeliin ylläripylläri Rottaa kattoon! Otettiin vähän välikuolemaa hotellilla ja käytiin syömäs jätskit ulkona.
Päivän asu. :D Ei toi sit kuitenkaan kehdannu ottaa tota tyynypussia käsilaukuks vaik kui uhkaili niin!
Jaksettiin me kuitenkin laittautua (edes vähä) ja lähettiin siin yhentoista jälkeen kohti Wilhelmiä. Vähän pelotti et pääsenkö mä sisään, kun huomattiin päivällä että se on K20... Vitun neljä kuukautta. No ei siin kuitenkaan mitään ongelmaa ollut ja sit mentiikin...
...vessaan poseeraan. Hahaha.
Oli pakko laittaa tää, vaikka oonki ihan juntin näkönen. Tossa vaiheessa on siis eka biisi jo käynnissä ja me ollaan kahestaan lavan edessä. Tiskillä pari ihmistä, pöydissä kans muutama hassu ja siinä se sitten olikin. Hävetti. Vähän. Mut eipähän ainakaan tullu lesboilta polvesta mahaan täällä!
Keikastahan voisin selittää vaikka kirjan verran... Lahdessa sanottiin ohimennen jossain sivulauseen sivulauseessa, että olis ollu kiva kuulla pari biisiä, mitkä Rohtori räppää ja harmitti vähän kun se ei nyt ollut tuolla mukana. Niin noi oli pitäny treenit Mikkelissä_meitä_varten_ja oikeesti sit räppäs ne !!!! "Nää oli sit teille! ;)" Apua ihana en kestä! Ei oikeesti ketkää voi olla noi ihania. :')
Hengailtiin Wilhelmin pihas hetken keikan jälkeen ja juteltiin Rotallekin taas ja kiiteltiin miljoonasti tost spessujutust. Oon edelleen ihan sekasin. Apua. Noh halattiin sitten kun tiemme vihdoin erosivat ja sanottiin et nähään sitten Ruisrockis seuraavan kerran... Mut no, ylihuomenna sitten lisää miten hyvin toi suunnitelma toteutu. Vinkki: ei toteutunu.
Koska ei mulla oo oikeen nyt muutakaan kerrottavaa, niin kirjotanpa sit pätkän mun ja Ankan uusimmasta villityksestä!
Notkea Rotta.
Jos joku ois mulle sanonu vuos sitte et oon iha hulluna johkin Itä-Helsingin huume- ja rikollisuuselämästä kertovaan räppiin niin oisin nauranu paskasesti päin naamaa. Vielä kolme kuukautta sitten mä vannoin Ankalle, etten ikinä ala tykkään tälläsestä paskasta. No, täällä mä nytkin kuuntelen tätä ja suunnittelen innolla keikkareissuja.
Happoradion korvike? Nojoo, ehkä. Sen puolesta että mulla on oikeesti ikävä keikkareissuja, niitä lukemattomia ajokilometrejä ja väsyneitä läppiä. Uusia baareja, kaupunkeja ja huoltsikoita. Vähän aika sitten tiedotettiin, että Happoradio tulee takasin tauolta vasta vuoden päästä niin hullukshan tässä perkele vie tulee, jossei pääse taas rundaamaan! Ankka sitten popitti tätä niin paljon et tuli jo korvista pihalle, pikkuhiljaa aloin tykkään yhestä biisistä, sit toisesta ja kohta kattelinkin keikkavideoita Youtubesta jo ihan fiiliksissä.
Mä en ees tiiä mikä tässä yhtäkkiä iskee niin kovaa. Se vaa on, no... hyvä? :D Hauskat lyriikat, uskomaton lavashow ja.. no vittuako mä tässä edes yritän keksiä miks mä tykkään siitä, kun en tiiä! Kuhan tykkään.
18.05. Korjaamo, Helsinki (3-Pack)
24.05. Club Chicago, Lahti (Bändi)
25.05. Wilhelm, Mikkeli (Bändi)
31.05. Jalostamo, Hyvinkää (3-Pack)
07.06. Kivenlahtirock, Leppävaara( Bändi w/ SMC Lähiörotat)
06.07. Ruisrock, Turku (Bändi w/ SMC Lähiörotat)
11.07. Hyvä Klubi, Le Bonk Helsinki (3-Pack)
24.08. Kontufest, Kontula (3-Pack)
Eiköhän noilla alkuun pääse. No ei, vaan Lahti, Mikkeli ja Ruisrock on 100% varmoja ja todennäkösesti muut keikat oon töissä. Korjaamolle pääsisin, mut jossei Ankka tuu niin en tiiä viittinks mennä yksin. Kahtellaa.
Loppuun viel muutama video Youtuben syövereistä, kattokaa ja rakastukaa niin saadaan keikkaseuraa!
Pusmoi! Huomenna taas sitä perus Instagram-kuvilla varustettua lätinää.
Kävin lauantaipäivän ratoksi katsomassa Flute of Shamea tossa Ikeassa. Kivoja nää kolmen kilsan keikkamatkat. :) Vähäsen väsytti, koska pääsin töistä seiskalta aamulla ja eka setti alkoi jo yhdeltä.
Ärsyttää kun en oo pitkäänpitkään aikaan päässy kattoon noita. Taas muistin, kuinka ihania ne onkaan (ja kuinka paljon mä rakastan brittiaksenttia.) Yleensä on ollu vaan Happoradion keikka tai töitä samaan aikaan niin on nämä britti-ihanuudet jääny vähemmälle. Ja kattelin keikkakalenteria, että työt pilaa ainakin loppuvuoden keikat. Buu!
Tosiaan kaksi n. 40min settiä kuultiin, niiden uusia biisejä ja aika paljon covereita. Varmaan eka keikka kun ei soitettu Insomniaa! Se on vaan niin paras, kun Koop ei ikinä muista niitä sanoja. Hallelujahissa meni taas kylmät väreet päästä varpaisiin koko biisin ajan ja Englishman in New York on vaan mun lemppari. Jos ei oltais oltu Ikeassa keskellä päivää niin oisin alkanu joraamaan vaikka yksikseni! Pitäs kyl päästä baariin kattoon näit joskus.
Ekan setin jälkeen Koop tuli jutteleen mun kanssa. "Onks sulla nälkä? Tuu mun kanssa syömään lihapullia!" Aww ihanin. :') Pakkohan se oli mennä, vaikka ei mulla oikeesti edes ollu nälkä. Hah. Siinä mussutettiin sitten ja juteltiin aikamme, kunnes olikin jo toisen setin vuoro.
Toisen setin jälkeen kävin hakemassa läpällä Ankalle nimmarin. Oisin halunnu ottaa kuvatkin, mutku yksin olin niin en mä jaksanu alkaa ketään randomeita palkkaan kuvaajaks. Halit sai sitten riittää tällä kertaa. Olin siinä tekemässä lähtöä, kun Koop sano et sillä on mulle ylläri. Ahaa. "Saat multa tän meijän EP:n joululahjaks." Awwwwwwwww. Sanoinks mä jo et oon vähäsen rakastunut. No mä oon!
Ja vaikka se mun vieressä oleva munahaukka kuinka väitti, että ne sopii Koopin kanssa horoskoopeiltaan parhaiten yhteen niin Koop on mun mies! Piste.
Näin seittemältä aamulla raskaan yövuoron jälkeen ei tietenkään oo muuta tekemistä kun tulla kirjottaan perjantaista.
Heräsin aamulla aikasin kampaajalle. Oon viimeks käyny kampaajalla varmaan kaks vuotta sitten, lol. Sain sillon traumat kun se leikkas mun hiuksista ihan liian lyhyet ja tyhmät. Nyt kuitenkin uskaltauduin yhden työkaverin käsittelyyn, koska se on leikannu about meijän koko työpaikan hiukset ja hyviltä näyttää kaikki.
(Ai vittu nyt alko vetään suonta jalasta AAAAAAAAAARGGGGHHHHH) Niin, en oo ikinä värjänny hiuksia kampaajalla kun se on aikas hintavaa, mutta koska sain nyt hyvät alennukset niin suostuin sit värjäykseenkin.
Diibadaaba lässynlää mut kivat näistä tuli. Ei oo enää kampaajatraumaa.
Siitä sitten jatkoin keskustaan odottelemaan Ankkaa ja Minnaa. Päähänpistona päätettiin mennä moikkaamaan Happoradiota Musiikkitalolle. Mitään lippujahan me ei oltu sinne voitettu, mutta kun kerta nyt noin lähellä oli keikka niin mentiin nyt sit.
Kateltiin siitä lasiseinän läpi niitten roudausta, sekoilua ja soundcheckiä ja hups vaan, yhtäkkiä me oltiinkin siellä ite istumassa eturivissä. ;) Ihan tosi kiva ylläri oli toi sisällepääsy, kun oltiin varauduttu jammailemaan ulkona kylmässä ja sateessa.
No keikkahan oli tietysti ihan mahtava jälleen kerran! Perinteeksi muodostunut itsensänolauskin onnistui vallan mainiosti. Ankan kanssa vähän rääyttiin siellä, perus.
Mitäs muuta? Väärä mies oli kiva! Ja Tohkanen rummuissa oli kun suoraan jostain paskasta komedialeffasta. Ei sitä oikeesti pystynyt kattoon naama peruslukemilla. Vähän oli Markkua ikävä, mutta kyllä toi valerumpalikin ihan hyvin hommasta suoriutui.
Onneks on Jarmo paikalla, kun johdot on solmussa!
Keikan jälkeen oli oikeen nimmarinjakotilaisuus ja pitihän sinne sitten änkee. Vammaset nimmarit saatiin ja kuvatkin otettiin. Ja halattiin - kaikkia!
Piti mennä kyykkyyn vähän... Kiitos 10cm korkojen olin noitten pitunen ellen pidempikin niin alko ahistaan!
Suupielet korvissa ja fiilis katossa lähettiin Mäkkärin kautta Markoa vastaan rautatieasemalle. Ihan superkiva Happoradion keikka ja sit vielä sain kultani kotiin, ei vois paremmin mennä!
...kunnes poks, Minnan auto lahos kesken matkan Tikkurilasta meille. Ei olis kannattanut hehkuttaa koko automatkaa, miten parasta ja ihanaa ja ääää sillon oli. Ankka ja Minna lähti sitten taksilla Karjalohjalle, mä menin Markon kanssa kotiin ja nukahdin kaikesta huolimatta onnellisena kultani kainaloon.
Gagan keikoista ehkä just ja just vihdoin toivottu. Ainakin fyysisesti, leijun toki edelleen pilvissä koska oli ihan superhypermegaultramahtavaaaa! :) Todellakin jokaisen pennin arvonen ja kannatti ostaa myös toiselle päivälle lippu!
Maanantaina menin jonottaan suoraan yövuorosta. Fiksu veto, eikös. Olin paikalla vähän seiskan jälkeen ja käteen lyötiin jonotusnumero 102. Olin ihan paniikissa, että en tuu pääseen eteen vaikka olinkin näin ajoissa. No, onneks jonotuslistat ei oo eikä tuu ikinä pitäänkään paikkaansa ja lopulta löysin itteni kakkosrivistä.
Mutta jonotuksesta vielä sen verran että saatana ku oli kylmä! Yritin nukkua pienet päikkärit siinä ku meinasin nukahtaa istualteen, mut ei oikeen onnistunu kun tärisin vaan kylmästä. Elokuussa?! Hei camoon. Joskus kahen-kolmen aikaan onneks vähän lämpeni niin sain nukuttua tunnin. Jipii. Tiistaina menin Hartwallille vasta viiden aikoihin, koska olin niin kuollut maanantaista että oli pakko nukkua univelkoja pois. Porukkaa ei ollut vielä lähes yhtään, vaikka luulin etten edes pääsisi Monster Pittiin. No, kolmanteen riviin kuitenkin päädyin.
Ovet aukes molempina päivinä kuudelta, Lady Starlight ja The Darkness oli lämppäreinä ja vähän ennen ysiä sitten aloitti Gaga. Starlightista en tykänny yhtään, oli liian outo mun makuun. :D The Darkness sentään oli hyvä! Ekana iltana jo tykkäsin, mut toisena se alko vasta kuulostaankin ihan sairaan hyvältä jee!
Ja Gaga... No mitä siitä nyt voi sanoo. IHAN USKOMATON!! Aaaah mä niin rakastan tota naista. ♥ Koko show oli yhtä juhlaa, tuli hypittyä ja huudettua taas vuoden edestä. Aika meni ihan liian nopeeta kun tuli vaan hyviä biisejä toisensa perään ja ei olisi millään halunnut, että se loppuu.
Jopa sellasista biiseistä, mistä en ehkä levyllä niin paljoo tykkää, Gaga osas livenä tehdä ihan uskomattomia. Ja yleisökin oli niin messissä koko ajan kun vaan voi! Jopa istumakatsomo seisoi ja jorasi koko keikan ajan. Kerrankin ei tarvinnut hävetä suomalaisia. :)
En mä voi oikeesti hehkuttaa sanoin niin paljoo kun ois tarvis! Gaga pitää vaan kokea itse että sen tajuaa. Parasta mitä voi olla.
Ärsyttää ku toi mun pokkarikamera on jo niin vanha ja huono, ettei sillä saa kovin hyviä kuvia. :( No parempia nääkin kai kun ei mitään.
Nyt pitää alkaa kattoon BB:tä Katsomosta, oon jo ihan pihalla ku olin tänäänki illan töissä enkä nähny!!
Mun pää on ihan tyhjä. Ei riitä, että mun poikaystävä viedään vuodeks pois, nyt myös mun lempibändi on vuoden tauolla.
Lauantai oli jotain niin mahtavaa. Kuvia mulla ei keikalta taaskaan luonnollisesti ole, tällä kertaa ei ollut edes kameraa mukana. Youtube-videot saa kelvata. :)
Mutta asiaan. Me lähettiin Helsinkiin jo todella aikasin. Oli pakko olla ensimmäisiä paikalla. Circuksen eteen meijän lakana levittyi vähän kahdentoista jälkeen, että tuli siellä muutama tunti tosiaan vietettyä. Mutta mikäs siinä kun aurinko paistaa ja on parasta seuraa vieressä. Aika meni loppupeleissä ihan järkyttävän nopeesti, yhtäkkiä olikin enää tunti ovien avaamiseen.
Matkamankka oli jonossa tietysti mukana! Iltapäivän aikana saatiin kunnon ryhmälaulutkin aikaseksi. :) Ohikulkijoiden ilmeet oli kyllä näkemisen arvoisia, kun taputettiin Linnusta sammakoksi mukana tai jotain muuta yhtä fiksua.
Saatiinhan me pari pulsuakin siinä seuraks. Toinen jauho puol tuntia tarinaa jostain jätkästä, jolla oli kaulassa tatuoituna katkoviivat ja päällä teksti "tästä poikki". Ja voi kuinka se häpeskään sitä kesähelteillä ja aina oli kauluspaita päällä ja blaablaa. Seuraava kaveri olikin sitten omien sanojensa mukaan oikea inkkaripäällikkö, jalkajousi vaan puuttu. Eiks ollukin hyvin sanottu? Alkon myyjä oli haukuttu huoraks, kun ei viinaa herunu (oliks muuten hyvin sanottu?) ja sit meijän porukka näytti ihan joukolta Pikku Myitä. Vähänkö sekin oli hyvin sanottu. Jänniä kavereita.
Vihdoin ovet aukes. Olin voittanu lipun Voicen kisasta tonne, mutta ei meinannu sisäänpääsyä herua kun ei kuulemma ollut nimeä listassa. No haistakaa paska, kaivoin sähköpostin kännykällä esiin niin pääsin sisään. Listassa oli kuulemma kolme nimeä ja mä jo tiesin kuus ihmistä, jotka oli voittanu et hyvin menee! Ärsytti. Onneks Ankka ja Minna spurttas eturiviin ja varas meillekin paikkaa. Eturivi ja keskellä, tottakai. Kerrankin päästiin kaikki vierekkäin. Ja vaikka kaikenmaailman munahaukat siinä meinaskin ängetä siihen eteen niin saatiin onneks paikkamme pidettyä.
Kahden tunnin odotus. Aika kului jutellessa, laulaessa ja kelloa tuijotellessa. Vihdoin kello löi yksitoista ja salista valot sammuivat. Alkunauha alkoi soimaan. Viimeistä kertaa. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Urpot nousevat lavalle ja kaikki alkavat huutaa. MONTA MIESTÄ! Ei kun alkunauha taas... MONTA MIESTÄ! No ei vieläkään kahta rummuniskua enempää... Mutta sitten räjähti ja se oli menoa. Kaksi tuntia armotonta huutamista, laulamista, tanssimista, hyppimistä, itkemistä ja vaikka mitä. Se tunneskaala, minkä kävin läpi keikan aikana oli ihan äärettömän valtava.
Mulla ei ole varmaan ikinä ollut noin hyvä fiilis keikalla. Viimeiseen biisiin asti pystyi sivuuttamaan melkein kokonaan sen, että tämä on viimeinen. Pitkään aikaan. Muuten olis varmaan onnistunu vielä paremmin, mutta kun Aki jauho varmaan joka spiikissä tauosta niin se hiukan vaikeutti asiaa.
01 monta miestä
02 hc-sää
03 hirsipuu
04 ruumiinavauspöytäkirja
05 olette kauniita
06 01:30 (elossa)
07 hitaasti
08 pahoille teille
09 anna anteeksi
10 ihmisenpyörä
11 rakkaus
12 tavikset
13 linnusta sammakoksi
14 sinä
15 nolla (puolikas)
16 puhu äänellä jonka kuulen
17 hiljaa niin kuin kuolleet
18 ahmat tulevat
19 pois kalliosta
----
20 umpisolmu
21 pelastaja
22 che guevara
----
23 itä-suomessa tuulee
Ai miten niin vähän rakkaus toi settilista. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli Kaupunki täynnä ihmisiä, mutta kaikkea ei voi näköjään saada. Oli sitä tossakin jo! Humppaihmari, Rakkaus, Tavikset, Linnusta sammakoksi - putki oli aika raskas. Nimim. pohjelihakset huutaa hallelujaa.
Sinä aiheutti pienen itkukohtauksen, koska tuli Markoa ikävä. Samoin Itä-Suomessa tuulee, mutta sen takia koska tiesin sen olevan viimeinen biisi. Viimeinen biisi pitkään aikaan.
En mä enää tiedä mitä voisin sanoa. Voisin jauhaa tosta päivästä vaikka kirjan verran, mutta en jaksa kyllästyttää teitä tän enempää. Siellä oli videokameroita kuvaamassa, että ehkäpä siitä joskus jotain materiaalia tulee. Voin kertoo, että ollaan aika hehkeinä siellä. Arvostin kovasti, kun kuvaaja tunkee kameran naaman eteen just kun hikisenä huudan ja hypin siellä. Hah
Ei onneks olla mä ja Ankka, jotka tuol edessä möykkää. :D
Mulla on ikävä. Happoradio on ollut viimeiset pari vuotta niin iso osa mun elämää, että en mä halua pitää siitä mitään taukoa. Mä oon kasvanut Happoradion kanssa, mä saan niistä niin paljon voimaa. Välillä ne ärsyttää mua yli kaiken, välillä mä rakastan niitä enemmän kun mitään muuta. Ei sitä voi kaikki tajuta, kuinka paljon joku bändi voikaan merkitä. Happoradio on rakkaus.
Ihan tulee ajallaan tämä postaus, koska keikka oli 11.7. Piti odotella, että Upcider saa lisäiltyä kuvia Facebookiin, että mä voin ryöstää ne. :) Menin tonne suoraan töistä kaasu pohjassa ja tukka hulmuten, joten olin sillei semisti räjähtäneen näkönen. Kotiin mennessä vähän haahuiltiin Ankan kanssa ympäri Helsinkiä, kun ei meinattu osata sieltä pois hahaha. Kivaa oli kaikesta huolimatta ja on noi akkarikeikat vaan mukavaa vaihtelua normikeikkojen rinnalle.
Lauantaina onkin sitten viimenen Happoradion keikka piiiiiiiiiiiitkään aikaan. Keikkatauot on perseestä.
