röllipeikon kiljutonkassa on leivänpaloja

Tällee helmikuussa on hyvä alkaa muistelee uudenvuoden juhlahumuu ja meininkejä! Oltiin päätetty porukalla näitä juhlia viettää ja Pian kanssa saavuttiin Koivukylään tavarakasan ja jäätävän kokoisen patjan kaa, jota oli saatu Pigun riiskikuppiin väkivalloin survoo. Paikanpäällä meitä odottikin jo Minna, Jutta ja Matti valmiina koitokseen!

Alettiin laittelemaan tortilloja ja juustotarjotinta kasaan ja meijän jengi on kyl sellanen sikalauma, joka ei esteettisyydestä tiiä mitään, niin kaikki oli tarjolla omissa paketeissa ja pusseissaan. No pääasia et saatiin masut täyteen nii päästiin keskittyy tärkeimpään eli juomiseen. Oltiin päätetty et lähetään ajoissa liikenteeseen, koska tiedettiin et jengii oli varmasti paljon liikkeellä. Sitten alkoikin se pähkäily et mihin mennään. Aateltiin mennä yhteen tapahtumaan, mut se oli loppuunmyyty ja muutenkin kaikki vaihtoehdot tyssäs johonkin. Noh, mut hei Rottahan oli siel jossain laivassa. Se alko kuulostaa loppujenlopuks kaikkien pääs ihan hyvältä idealta niin tilataksi pihaan ja menoksi.

Väkee oli kun pipoo ku Wäiskiin saavuttiin. Oltiin lähes vikat jotka pääsi sisään ja oltiin siellä just sillee et keikka alkoikin melkeen heti. Muut lähti tilaa juomiin nii mä sit yksin olin päättäny mennä eteen. Vaikka olin humalas nii silti yksin riekkuminen tuntui tylsältä, joten lähin metsästää loppuporukkaa ja padam me oltiinki kaikki yhtäkkiä siinä edessä. Oli ihan superrrrrrhauskaa ja helvetin hyvä meno keikal! Välillä vähän pelotti, et pää osuu kattoon ku heiluu kun se oli niin matalalla. Ja kuuma. Siis aivan tajuttoman kuuma. Olin ihan varma, et pyörryn sinne. Kun Rottaradio lähti soimaan oli pakko lähtee sen ajaks ulos tuulettuun kun meinas henki lähtee.

Keikan jälkeen perinteiset kuvasessiot ja pikaset läpyskät ja taas taksi alle ja mentiin Ale Pubin kuoppajaisiin. Meil oli ollu yks sääntö tälle uudenvuoden juhlinnalle ja se oli se että ei Aleen. Mutta sinne eksyttiin taas. Asiaan saattoi vaikuttaa se et sinne oli lyhyin jono ja hei onhan siellä halpaa!

Lähettiin jonkun verran ennen pilkkuu, et vältyttäis ruuhkalta. No ei todellakaan oltu varmaan ainoot jotka näin aatteli ja ei vältytty yhtään miltään. Luovutettiin Stadin taksijonos ja mentiin junal Tiksiin, jos siel olis lyhyempi jono. No ei ollu mikään maailman helpoin juttu venaa meijän revohkalle autoo ku tarvittuu just se fakin tilataksi. Tää meijän matkaaminen vei kevyet 3,5h ja oltiin aamuhämärin perillä. Luojan kiitos tollon ei ollu mitään miinus tuhat pakkasta tai ois jäädytty ulos! Kivaa oli mutta onneksi vuosi vaihtuu vain kerran vuodessa!

-    - Ankka              

roska-autonkuljettaja mä olin ennen

ATOMIROTTA @ BAR JEMMA, VANTAA

Saavuin eräänä kauniina marraskuisena päivänä kaikkeni antaneena töistä kotiin ja sängyssäni odotti möykky. Möykky tunnetaan myös nimellä Ankka. Hän oli tullut suoraan koulutuksesta. Hän oli hyvin väsynyt. Pistettiin kahvit tulille ja kaadettiin sumppia naamaan pannutolkulla. Itsemme kokoomisprosessin jälkeen starttasimme Mersun kohti Rajakylää.

Auto jäi lepäämään huoltoaseman pihaan ja me jemmasimme itsemme Jemman uumeniin. Olimme väsyneitä ja koomaisia ihmisiä, joten keikan jälkeen jemmasimme itsemme Rotan kanssa kuvaan tarkoituksena päästä humalaisten keskeltä pois niin nopeasti kuin mahdollista. Vietimme arvokkaan hetken arvokkasti arvokkaassa seurassa ja hiipparoimme kohti kotia. 

BUUTSI-T & LOKIT @ KAPTEENIN KAJUUTTA, HELSINKI

Aamulla lähdimme kukonlaulun aikaan kohti Vantaata ottamaan mustetta nahkaan. (Kukkohan tunnetusti kiekuu: KUKKO KIEKUU!) Silmät ristissä menin ensimmäisenä kidutustuoliin, koska tuotantoteknisistä syistä oli pikkasen kiire lähteä fileointipajalle veitsiä heiluttelemaan. Sattui niin julmetusti, että meinas itku tulla moneen kertaan, mutta molemmat selvittiin hengissä kuitenkin! Okei, Ankkaa ei sattunut yhtään, mutta se onkin tollanen kummallinen rautanahka.

Kaikessa rauhassa töissä täyttelin terveellistä elämää tavoittelevien unelmaa aka salaattibaaria, kun näin kahden uuvatin lähestyvän minua uhkaavin askelein. "Tänään muuten mennään keikalle!" Nykyelämän paras keksintö eli Facebook oli tiedottanut, että Buutsi-T:n vieraina olisi silloin kolmen ärrän kopla - Rotta, Rohtori ja Rautis. Ankalla oli kollarit jalassa ja mulla oli meikit Ankan luona, eli lähtökohdat viihteelle lähtemiseen olivat aivan 6/5. 

Ollaan Kapteenin Kajuutassa oltu muutaman kerran aikasemminkin, se on oikein mukava pikku räkälä. En tosin tiedä, että pitääkö se ottaa kohteliaisuutena vai ei, mutta meiltä tultiin kysyyn et ollaanko alaikäsiä. Ollaan ollaan!

Buutsi-T:n kanssa oli muitakin räppäreitä, mutta lähinnä tämän ärrätrion takia me sinne paikalle raahauduttiin. Ei olla nähty Rohtoria ikuisuuksiin, joten pitihän tämä tilaisuus käyttää hyödyksi! Ja muutenkin oli superfantsuu vaihtelua Atomirotan keikkoihin kuulla Notkean Rotan biisejä. Eipä sillä, että Atomissa jotain vikaa olisi, mutta vanha kunnon sanonta menee - vaihtelu virkistää.

No mitäs niitä nyt sit oli! Raksalla, Salkku ja Mulkku, Lomalla, Paskakuski, (iha oikeest, tehkää näille biisien nimille jotain :D), Rahaa Rautaperseelle ym ym. Mah-ta-vuut-ta oikein isolla ämmällä! Ois voinu kestää vaikka kuinka paljon pidempään, mutta niinkun toinen vanha kunnon sanonta menee - ei makeaa mahan täydeltä.

Keikan jälkeen jäätiin jokskin aikaa vaihtaan kuulumisia ja puhuun kirjoista ja vinyyleistä ja sitten hilppastiin väsyneinä, mutta hymyt korvissa asti peiton alle jalat kelmutettuina. :)

- Jutta

viihdenaisten valtatie vs. viinaisten valtatie

ATOMIROTTA @ BAR BÄKKÄRI, HELSINKI

Tällästä tää on ku kaks erittäin laiskaa pitää blogia, kumpikaan ei jaksais naputtaa rästejä lokakuulta. Tai eihän me oikeesti mitään laiskoja olla, ku ihan superkiireisiä bisnesnaisia nii ei oo keritty.

Mutta asiaan! Oli lokakuinen perjantai, kun lähdin ajamaan kohti Vantaata ja Jutta autoon, kuskin vaihto. On meinaa turvallisempaa et pk-seudulla mä en oo kuskina nii selvitään henkilövahingoilta ja liikennemerkitkin pysyy paikoillaan sitten. Löydettiin autolle hyvä kolo ihan keikkapaikan katveesta, mutta se oli taskuparkin paikka. Me ei kumpikaan ostata sitä oikeen kunnolla, joten minäpä sitten googlasin ohjeet!

1. Aja eteen pysäköidyn auton rinnalle niin, että molempien autojen sivupeilit ovat rinnakkain.
2. Laita vilkku oikealle ja käännä ratti täysin oikealle.
3. Katso vasempaan sivupeiliin.
4. Peruuta varovaisesti, kunnes takana olevan auton molemmat etuvalot näkyvät sivupeilistä.
5. Suorista ratti ja peruuta kohti taskua. Kun oman auton puskuri on edellä olevan auton perän kohdalla, käännä ratti täysin vasemmalle ja viimeistele parkkeeraus solahtamalla taskuun.

Kiitos Juuso Mäkilähde tästä! Solahti meijänki laiva niin nätisti parkkiin ja kyllä, nämä ohjeet on puhelimeen tallennettuna.

Mentiin vähäksi aikaa istuskelee ja ottamaan selfieitä itsestämme, koska se on maailman parasta ajan kulua. Bäkkäri on mun yks lemppari paikoista, siel soi hyvää musaa ja on sellainen kiva meininki.

Keikka alko ja oltiin ihan innoista soikeina ku tuli Nenä vie! Ei oltu ennen kuultu sitä ja itseasiassa ei sitä kyl mun mielestä oltu viel missään soiteltukkaan, ku se oli just noihin aikoihin ilmestyny. Mutta oli mahtavuutta. Keikka oli hyvä ja lopuks Rotta kiipes katolle johonkin tankoon katolle roikkuu. Onnistuis multaki… Tai sitten ei. Sitten perinteiset kuulumiset ja Jude jäi Vantaalle ja mä solahdin yöllä viel kotiin, koska mul kai sit oli lauantaina jotain aamusta.

ATOMIROTTA @ MAXIM NIGHT CLUB, VANTAA

Juuuh, elikkäs seuraavana päivänä startattiin Minnan kaa illal Jutalle ja oltiin menos vähän isommalla porukalla liikenteeseen tällöin, koska keikka oli muutaman metrin päässä Jutalta. Pia oli samoihin aikoihin paikalla ku me Minskin kaa. Jutta ja Matti tuli ulos vastaan ja saatiin raahattua kaikki kamat sisään. Mä en oikeen tiiä, et miten muut pakkaaa ku itelläni on aina kaks jättilaukkuu messis jos oon yhen yön pois ja kaikil muil joku pieni laukku. Mä raahaan ylensä tiiliskiviä mukana.

Siinä sitten alettiin etkoilee… Mä en itseasiassa tiiä, et miten järkevää mun on kirjottaa tää keikka kun mä olin niin kovis juhlahumuis, et mä en todellakaan muista koko keikalta oikeestaan mitään. Aamulla oli kyl sellanen olo et oksat pois. Voin muutaman sanan siis kertoa, mitä mulle on sanottu ja mitä hatarasti muistan.

Oltiin oltu kuulemman baarin pihal vaik kuinka kauan, koska me Jutan miehen Matin kanssa oltiin käyty kovia keskusteluja Star Warsista ja mä olin kysyny joka asiaan miehistä näkökulmaa. Niiku mitä vittua!? Jutta ja Pia oli kuulemman kovasti halunu sillon sisään, kun sisällä oli soinu Antti Tuisku… (Toim. huom. SEKÄ Keinutaan ETTÄ Peto on irti ja molemmat missattiin!)

Kun vihdoin päästiin sisään, niin ei niin mitään hajua mistään. Olin kuulemma just ennen keikkaa livahtanu viel ulos, mut kuullu et alkunauha soi ja juossu takas sisään. Mut täytyy kyl sanoo et keikalla on ollu hyvä meininki. Ainakin mulla. Vierustoverini Jutta ja Minna sano, et olin moshannu niin et tukka oli ollu vuoroin molempien naamas ja Pia oli ollu huolissaan et se aita irtoo mun hemasevista tanssiliikkeistä… Luojan kiitos en siis muista tällästä mut niskat oli seuraavana aamuna kipeet… Niin ja Koivukylä on rockabillymesta. Ettäs tiiätte!

Paras osuus oli se et kuulin seuraavana päivänä, et Matti oli kovin ihmetelly kun sil oli ollut korvatulpat, et soipa se musiikki kovaa vaik ne on päässä. Ne oli ollu väärinpäin… Sellaset kuusitulpat. Ei jösses meinattiin kuolla nauruun! (Toim. huom. Naurattaa edelleen! Siis kuinka tyhmä voi olla, että saa korvatulpat väärinpäin päähän??!!! :DDDD)

Tästä keikasta siis opimme, että tulpat oikein päin ja alkoholi on pahasta!

Pus, pus!

- Ankka

sammutatko sinä suihkun, kun levität shampoon?

ATOMIROTTA @ MÖYSÄN ESSO, LAHTI

Baaritiski...

 Ensivaikutelma...

 Vihreitä naisia...

Pidä grilli kuumana...

keekin kotiinpaluujuhlat

BLOCKFEST 2015

Finally! Pieni throwback kesän festareille Tampereelle. Tekee pikkasen pahaa katella noita helteitä, kun kävin äsken koiran kanssa ulkona toppatakki päällä... Noo, ens kesää odotellessa eiksje?!

Sellasta tällä kertaa, ens kerralla sit jotain muuta jee!

vihdoin tää happoradion täältä pölähtää -kiertue loppu!

HAPPORADIO @ TAVASTIA, HELSINKI

Hyvä meinaa että loppu! No ei nyt. Vähän harmittaa, et kesä meni niin kiireisesti, ettei kauheesti Urpoja keretty käydä kattoo. Mutta ehkäpä sitten skarpataan taas tän luovan tauon jälkeen. 

Päivä alkoi niin, että ystväni Milla ystävällisesti vei minut ystävälleni Jutalle, ystävälliseen Vantaan Koivukylään. Sieltä startattiin Jutan kaa nokat kohti Helsinkiä. Saatiin auto ihan Tavastian viereen, joka oli maailman kolmas ihme.  Mentiin siihen sitten möllöttämään ja Minnakin yhtyi seuraamme.

Tykki kävi ilmoittamassa meille ettei Leeviä tule tällä keikalla, että voidaan lähtee kotiin samantien. No päätettiin kuitenkin jäädä, vaik meijän lempikipalettamme ei tule. Eikä muuten tullut! Ei oltu meinaa alkuun ihan varmoja. et oliko se vittuilua.

Eturiviin pääsy oli taas sellainen suoritus et oksat pois. Tavastial kun on se väliovi, niin me oltiin sen keskimmäisen edessä ja kun nähtiin, et se eka aukee niin Jutta tempas oven auki ja huus "saatana, nyt mennään!" Meinas pumppukohtaus tulla mut padam, kaikki päästiin eteen, mikä on erittäin harvinaista sillon kun meit oli meijän kolmen lisäks viel Tessu ja Sannakin, jotka halus eteen. Mut koska oltiin kun lauma Usain Bolttei niin kyl se onnistu!

Ennen keikkaa jauhettiin paskaa. Tai ainahan me sitä jauhetaan mut jotenkin just Urpoja kun oottaa niin ne jutut paskenee siit paskastakin viel alemmas. Parhaiten jäi se mieleen se kun satuin kysymään, että onko mun amorinkaaressa huulipunaa ja Jutta ja Tessu ei tienny mikä se on niin tästäpä tuli Jutalle mieleen tarina lapsuuden kerhosta ja siitä miten toi nenän alla oleva viivakuoppa on muodostunut. Tarina ei ehkä kuulosta hauskalta mutta se millä äänelä Jutta sen kerto oli oikein lystikästä tai sit meit naurattaa vaan huonot jutut. Mutta siis se on tullut siitä, kun enkeli on painanut sormella siihen ja lähettänyt Sinut matkaan.  Joo o, eihän se nyt tällee hauskalta kuulosta mutta… (Jutan välikommentti: On muute ehkä häiriintynein tarina ikinä, ainoita asioita mitä on kerhosta jääny mieleen. Ja mä ihan oikeesti elin toooosi pitkään siinä uskossa, et toi on totta. Vähän niinku mua huijattiin joskus et sinisissä karkeissa on huumetta, vaikka oikeesti ko. henkilö halus vaan että annan ne sille sillä verukkeella. Lapsuus ollu yhtä valhetta! Mutta jatketaan...)

Keikka alkakoon! Perusmeinkii! Mut meijän messissä oli yhtäkkiä myös appelsiini, jonka Minna sitten loppujen lopuksi otti aamiaisekseen. Oli kivaa ku kuultiin Hilis pitkästä aikaa niin oli tosi tiukkaa paitaa taas liikenteessä.  Kun tuli Rakkaus niin sählättiin sanoissa niin et hävetti ja nauratti ”APPELSIINI!!!”. Ja meil oli ihan sairaan kuuma tuolla, siks Puhiksen sumppu oli kaikille erittäin nautinnollinen ku kaikilla selät ihan märkinä. Olkaa hyvät mielikuvasta! (Jutan välikommentti: On muute kumma et Tavastia on aina ku yks iso sauna. Ihan oikeesti. Suomen parhaimpii keikkapaikkoja, mutta ilmastointia ei saa mitenkään toimimaan! Meen alasti ens kerralla, etten paahdu.)

Tuona iltana Happoradiosta tuli viisimiehinen orkesteri, kun Klasu tuli messiin! Ei nyt välttämättä yllätytty kun oltiin spekuloitu sitä täs aika kauan. Eli robottiääniä on varmaan luvassa lisää…

Keikan jälkeen vähän kökötettiin josko ois miestenhaku alkanu! Mutta ei kukaan hakenu! Ei tanssimaan, ei bissee, ei yhtään mitään! Vaikka oltiin Minnan kaa ihan boobsit tyrkyllä. Naurettiin tälle jutulle varmaan koko kotimatka. Mutta lystikästä oli koska oltiin isolla porukalla ja se on aina rrrrrrakkautta!

PS. Sanoin viime postauksessa et kärsin angiinasta, vatut! Mul on mononukeloosi aka rauhaskuume aka pusutauti. Ei kauheesti lohduta et tähän ei oo lääkkeitä ja olo on jotain niin kauheeta. Yks elämäni jäätävimmistä taudeista ja tästä toipuminen kestää monta viikkoo. Vähänkö kivaa!

- Ankka

"pidä sun letkus kurissa!"

ATOMIROTTA @ LETKUROCK, FORSSA

Letkuuuuuuuuuuuuuh! Oltiin revitty tosta nimestä aika paljon huumoria jo etukäteen ja paikan päällä vasta revittiinkin, puhumattakaan siitä kun sanottiin jollekkin et ”juu me ollaan menos Letkuun” muiden ilme oli ylensä sellanen ”ööööh” hieman vaivaannuttava ja seuraavaks tulee se katse jossa kaikki miettii et mihinköhän erotikkabileisiin noi on menossa… Mutta päivän teema oli Atomirotta ja LETKU!

Kun ajeltiin kohteeseen niin mietittiin siinä kun katottiin navigaattoria, et 1km päästä ollaan perillä ja missään ei vieläkään näy muuta kun peltoa ja ehkä välillä joku lato. No kun saavuttiin perille, ei edelleenkään näkyny muuta kun peltoa. Joten jos ylensä sanotaan et oltiin paikassa mikä oli keskellä ei mitään niin nyt oltiin ihan tosissaan keskellä ei mitään. Veikkaan et se tyyppi, joka on sanottanu et ”ei juotu pelkkii mietoja, herättiin keskeltä peltoa” on ollu just kyseissä Letkun metikössä repimässä märkää.

Keikka oli oikein mukava ja koko tapahtuma jotenkin lämminhenkinen. Tollaset pikkutapahtumat on aina kivoja! Muutenkin oli niin hyvä keikka ja fiilis et alettiin miettiin et noh, pitäiskö viel lähtee sinne Akaalle… Moikattiin noita ja kaikki varmaan tietää mitä sitten tapahtu…

                                   ATOMIROTTA @ VASURIT- FESTIVAALI, AKAA

No mepä lähettiin Akaalle. Sinne ei menny kun hujaus ja käytiin hakee vähän kaupasta evästä, kun ei oltu syöty mitään niin selvittiin ehkä hengissäkin. Auto parkkiin ja meijän ilmeet kun tajuttiin, et se mesta olikin baari! Jotenki nimi festivaali viestii ylensä ulkoilma tapahtumasta.  Mutta ei siinä mitään muuta kun ovesta sisään.

Keikka oli vauhdikas ja siinä paikassa oli ihan super kuuuuuuma! Hiki virtas vaikka ois tapittanu paikoillaan, mut henkihän siinä meinas lähtee kun vähänki heilu. Kun tämä vauhdikas saunahetki oli saatu päätökseen oli pakko käydä ulkona tuulettumassa. Ilosten jälleen näkemisten sun muiden rituaalien jälkeen startattiin kotia päin ja olin luvannu ajaa kun Jutta oli ollu aamuvuorossa. 

No ei siinä mitään. Ajoin vaan kerran risteyksen ohi ja ainoastaan kerran olin ihan satavarma et yks rekka jahtas meit. Mut ei se sit tainnukkaan. Jutta sano et oon kattonu liikaa niit Frii-kanavalta tulevii murhaohjelmii ja kuulemman tartutan tän mun vainoharhaisuuden siihenki, kun kerron aina niit juttui.

Olin just tolloin kattonu jonku Treffit helvetistä maratonin ja päättäny etten poistu kotoa enää koskaan. Eikä oikeesti kannata poistuu kotoa. Ilosaaren jälkeen nielutulehdus ja oksennustauti ja nyt Blockkien jälkeen mul onki angiina ja kurkku sen tuntunen kun ois raastinrauta suussa. Mutta toivon mukaan täs aletaan joskus paranemaan.

- Ankka

sä olet sun elämäsi mauno

ILOSAARIROCK 2015

"aina te hinkkaatte pyllyjä meihin!"

HAPPORADIO @ KYLÄTANSSIT, IITTI

Sorvin ääressä molemmat taas ja yö oli musta niin kuin eebenpuu. On aika palata myrskyiseen kesäiltaan pari viikkoa takaperin, kun lähdimme valloittamaan Iitin metsiä ja peltoja.

Ankka oli ihan hiilenä syistä, jotka eivät sovi päivänvaloon. Se mesos niin, että mä ajoin kolme kertaa risteyksestä ohi menomatkalla. On tää nyt kumma, kun ei saa rauhassa ihminen keskittyä ajamiseen perkule!

Kun saatiin auto parkkiin traktoreiden viereen, oli tilanne aika traumatisoiva. Viidentoista kilsan säteellä ei mitään muuta ku sysimetsää. Paikalliset vertaili siinä traktoreiden renkaita ja ominaisuuksia ja mietittiin vaan, että kaikkialle sitä pieni ihminen joutuukaan.

Kun päästiin portista sisään, näimme kaikkien suurimman idolin ja esikuvan - Svetlana Rönkön. Elämämme tuli kokonaiseksi, kun pääsimme samaan kuvaan hänen kanssaan! Tästä puhutaan vielä keinutuolissa lastenlapsille. 

Traumat senkuin kasvoivat kasvamistaan, kun Svetlanan jälkeen tarkastelimme kunnolla, että mikäs tämä tämmöinen mesta nyt on. Heinäpaalit lavan edessä, pomppulinnoja, muurinpohjalettuja... Oltiin tultu aikakoneella 1800-luvulle! Käytiin tsiikaamassa Arja Koriseva nopeesti, että voi sanoo nähneensä ja ooteltiin siin sit rakkaan Happoradion saapumista alueelle.

Oli pitkästä aikaa kiva olla keikalla ja varsinkin, kun Minski oli mukana jälleen maailmalta palattuaan! Tessukin pölähti yhtäkkiä selän taakse, joten oli koko jengi kasassa. Oltiin kauhusta kankeena, kun soi Ahmat tulevat ja Klasu leikki robottia "kiikun kaakun rajalla" -kohdassa. A p u a ! 

Keikka jammattiin ja oli oikein jeppistä. Keikka huipentui viimeiseen kappaleeseen, jossa päästimme luomiskykymme täyteen voimaansa. Oltiin askarreltu ennen keikkaa "SOITTAKAA LEEVI !" -kyltti, joka sitten aseteltiin siihen kivasti heinäpaalien päälle, koska eihän sellasta nyt kukaan kädessä kehtaa pitää. Kun urpot jammaili peräkkäin nolosti suklaajunassa itsensä takasin lavalle, ne soitti pari biisii, tuijotti meijän kylttii ja naureskeli sille (no olihan se nyt nolo). 

"Meillä on Mariska täällä mukana ja hän pyysi, että soittaisimme Leevi and the Leevings coverimme. Mietittiin, että pitäskö se sitten soittaa. Nuo kolme hullua, jotka käy ihan helvetisti meijän keikoilla ei ikinä haluu kuulla sitä, MUTTA NYT ne on tehny kolme A4:sta, joissa lukee että soittakaa Leevi ja huutomerkki niin pakkohan se on nyt soittaa!"

Keikan jälkeen moikattiin urpoja. Juteltiin siin mukavia ja Tykki huomautti, että meni se Leevi vähän överiks, kun se oli nähny sivusilmällä meijän pomppimisen... Puhuttiin Provinssin lopettamisesta, Jutta-peurasta, kielikoruista, Hong Kongista, tunkeista, Dannysta ja annettiin Tykille Mikon lähettämä Atomirotan magneetti. Tykki oli ihan liekeissä ja lupas pistää sen heti jääkaappiin. Sisälle. 

Kun oltiin jutskailtu mukavia ja hinkattu perseitä niin lähettiin kaikki kotia nukkumaan ja keräilemään voimia seuraavan päivän maaseutumatkailureissua varten.

Käytiin sunnuntaina Miehikkälän päivässä kahvittelemassa ja muistelemassa vuotta 2006, kun kaikki oli paremmin. Sillä ennen oli kunnollista, nyt ei ole kunnollista, ei saa edes kunnollista kaaaaahviaaaa!

Sairaan nopeet Jutta & Ankka

"meist puuttuu kahvat!"

RUISROCK 2015

Huh huh, olipas taas hauskaa! Ens vuonna uudestaan! :)