the man of my life

Tuli yhtäkkiä ihan kamala ikävä maailman ihaninta miestä! Johtunee varmasti osaksi siitä, että näin siitä unta ja aloin ajattelemaan kaikkea, mitä oon sen kanssa/ansiosta kokenut. Tää Happoradio-intoilu on saanut mut väliaikaisesti unohtamaan, kuinka ihana toi Arponen onkaan :) Onneks pakkanen toi järjen takaisin päähän.

Kerrottakoon nyt kaikille, jotka eivät sitä vielä tiedä, että mä vihasin Kooppia Idolsissa. Tai no ehkä vihata on liian voimakas sana. En tykännyt siitä. Toivoin joka viikko, että se putoaisi pois ja meillä oli Jennin kanssa kauheet angstit, kun se voittikin.

Idolsin jälkeen aloin kuuntelemaan Kooppia enemmän ja enemmän ja jossain vaiheessa tajusin, että hei täähän on ihan hyvä! Siitä lähti idea mennä katsomaan Idoleita ja Tähtiä -konserttia Ideaparkiin. Sen jälkeen ei ole ollut paluuta entiseen.

Ensimmäisen kerran juttelin Koopin kanssa Ideaparkin naistenpäivätapahtumassa 7.3.09. Muistan sen keskustelun varmaan koko loppuelämäni. "Moi! Hieno paita sulla!" Ja iso hymy päälle. Jalat meinasivat pettää alta.

Kolmannella keikalla Köyliössä (joka oli ihan hirvee paikka) sain ensimmäisen yhtiksen. Se oli niiin hienoo! Leijuin varmaan kuukauden ihan pilvissä.

Koop on luonteeltansa todella huomaavainen. Se aidosti välittää faneistansa ja mikään neste ei ainakaan ole noussut päähän :) Varsinkin faneja, joita on näkynyt useammallakin keikalla, Koop tervehtii aina halaamalla ja iloisesti hymyillen. Se myöskin kyselee aina kuulumiset ja kiittelee useamman kerran, että on päässyt tulemaan paikalle. Ja keikan jälkeen halaa tietysti vielä. Ihana.

Kattokaa nyt! Voiko tosta olla pitämättä? ♥

En mä Koopin perässä pelkästään sen luonteen takia juokse. Tykkään myöskin musiikista kovasti ja varsinkin livenä! Monet itkut on itketty keikalla :) En mä osaa sen suuremmin analysoida lauluja, mutta jokainen sen tajuaa kuuntelemalla. Kannattaa kuunnella etenkin Voices of the past, yksi koskettavimmista lauluista ikinä. Takuuvarma itku. Kertoo siis Koopin isän ja muutaman hyvän kaverin kuolemasta..

Kaikennäköstä on tollekin tullut tehtyä. Jennin kanssa saatiin todella fiksu idea Köyliöön leipoo pullia! Kyllähän se niistä tykkäs :) Myöskin synttärikortti on tullut askarreltua (isolle miehelle iso kortti) ja tuossa kesällä taas tylsyyksissäni väsäsin jotain keksejä. Voi luoja.

Koop on myöskin erittäin tyhmä, mutta vain hyvällä tavalla :) Koska se on asunut 20 vuotta elämästänsä Englannissa, ei suomen kieli ollut (nykyään on jo parempi) niin hyvää. Muutaman kerran on joutunut selittelemään sille jonkun sanan tarkoitusta, kun ei se tajua!

Hyvä muistikin sillä on, ei muista mun nimeä vieläkään. Tai no, joskus muistaa ja joskus tarvitsee apua.

"Kyllä mä sen vielä joskus muistan. Oon parantanu koko ajan. Tai oikeesti mä vaan sanon et muistan, mut mul on niin huono muisti, etten muista koskaan vaikka ootki nähny mut varmaan monta kymmentä kertaa!"

En halua edes kuvitella mun elämää ilman Kooppia. Oon saanut niin paljon uusia, ihania muistoja ton hölmön ansiosta. Haluisin vaan nähdä sen nytheti! Ikävä on ♥

Kiitoksia muuten Jeminalle, että oot niin monta kertaa jaksanut lähtee mun kanssa katsoon tota, ettei mun oo tarvinnut yksin mennä! :)

Viimeiseksi pakko laittaa kuva, joka on otettu Tampereella kriittisessä pisteessä! Aina kun kävellään kavereiden kanssa tuosta ohi, mun on pakko huomauttaa asiasta. Se ehkä saattaa ärsyttää jotain, sori vaan ;) Ja Koop on ehkä maailman komein tässä kuvassa!

Jaa, aloin katteleen jotain keikkavideoita ja videoterkkuja. Itkuhan tässä kohta tulee.

Tarkkasilmäisimmät yksilöt voi bongata mut tosta videolta!

Ensi viikolla voisin vihdoin julkaista n. kuukausi sitten kirjoittamani muistelmapostauksen viime kesästä! :) Sitä odotellessa.