"mitä me tehdään ilman teitä?!"

HAPPORADIO @ KLUBI, TURKU

Siinä torstain ja perjantain ohjelma! Torstaina hurautin bussilla Lohjalle ja siitä edelleen Minnan kyydillä Karjalohjalle Ankan luokse. Pikaisten laittautumisten jälkeen lähdettiin ajamaan räntäsateessa kohti Turkua. Klubin keikka alkoi jo klo 20, mikä oli kyllä mukavaa. Välillä turhauttaa niin paljon venata pahimmillaan yhteen asti yöllä (no Rotta alko perjantaina puol kaks....) ja tällä kertaa oltiin reissusta jo takaisin Ankalla puolenyön jälkeen. Kelpas.

Sanomattakin oli selvää, että torstai-iltana tuohon aikaan ei mitään spektaakkelia saada aikaiseksi, mutta oli siellä ihan kivasti porukkaa kuitenkin. Itellä ei ollut jotenkin yhtään jorausfiilis, oli kivaa vaihtelua fiilistellä vähän rauhallisemmin joskus. Tai no rauhallisemmin siis noin niinkun fyysisesti, sen edestä tuli sit heitettyä kaikkee enemmän ja vähemmän härskiä läppää ja muuten vaan tollasta yleistä vammailua. 

Mulla on kaikki röörit taudin jäljiltä edelleen täynnä limaa ja meinasin oksentaa limaa yhessä vaiheessa kun alkoi yskittämään. Ankka nauroi mun köhisemiselle_hieman_kovaäänisesti. Siihen Tykki tokas että: "helppohan se sieltä on nauraa, tulkaa tänne!" Ja vaikka vastattiin että OKEI niin ei päästy edes. :( Oisko ollu ees pikkasen siistiä! 

Keikan jälkeen Frosti tuli pyörähtään siinä tavisten puolella. Saatiin kuulla, että Haapasalon mikissä eli suoraan meidän edessä oli kiinni joku ihmemikrofoni, millä ne saa korvamonitoreihin yleisön hälinää. Mutta kun täällä yleisö oli aika rauhallista niin sieltä oli kuulunu vaan meijän jutut....... Kiusallisuus maksimus! "Hyvät jutut teillä oli!" Vajoon maan alle..... Ja pari pistettä vielä.....

Tykkikin tuli siihen hetkeks jutteleen ja otettiin muutama sensuelli otos. Rotta on käskenyt meitä pyytään noita kattomaan niitten keikkaa ja kun ehdotettiin sitä niin Tykki lupas tulla hilluun niitten keikalle alasti. Se oiski näkemisen arvosta. Tai sit ei. :D

Siitä sitten pikkuhiljaa hipsittiin ulos ja autolle ja silleesteen. Tältä päivältä loppuun vielä vessaselfie!

ATOMIROTTA @ VIRGIN OIL, HELSINKI

Perjantaina olikin sitten Atomirotan vuoro! Koska tiedettiin että keikka alkaa saatanan myöhään, ei meillä ollut päivällä mitään kiirettä. Tai en tiedä oisko ollu parempi, jos ois ollu kerta kiireettömän päivän lopputulos on tämä...

Juu u! 

Joskus yhdeksän aikaan lähettiin matelemaan kohti Virgin Oilia. Viime Rotan keikasta oli tasan kuukausi aikaa ja jotenkin oli tosi hyvä fiilis mennä niiden keikalle taas. (Vaikka myöhemmin saatiinkin ihan vähän pettyä, koska ne ei soittanut yhtä uutta biisiä, joka on meijän lemppari.)

Virginissä kulutettiin aikaa juttelemalla vähän Rotalle ja kuuntelemalla Tuuttimörköä sekä Aivovuotoa. En mä nyt ihan noille bändeille lämmenny, mutta ei se niin huonoa ollut että olisi korvat vuotanut verta. Rotta toivotti Happoradion tervetulleeks niitten keikalle alasti, ei kuulemma olisi mitään uutta. Enkä epäile. 

Hieman oli taas kiusallista kun mentiin about viisi minuuttia ennen keikan alkua lavan eteen odottamaan. Koko muu tanssilattia oli tyhjä... Tunsin ne kaikki katseet mun selässä... Onneks Rotta alotti kuitenkin aika pian, ettei tarvinnut enempää hävetä. Tää on just se ero Rotan ja Happoradion keikoilla. Happoradioo pitää mennä saatanan aikasin venaamaan ja juosta sinne eturiviin, eikä sieltä voi vahingossakaan poistua minnekään tai menettää paikkansa. Rotan kanssa mietitään, että koska sinne kehtaa mennä. Viis minuuttia ennen keikkaa oli aika rajamailla.

Ja yritäpä nyt sit tosta ottaa kuvaa prkl! Ei onnistu. Mutta oli sitä yhtä pientä pettymystä lukuunottamatta hyvä keikka. Bändilläkin näytti olevan hauskaa, ainakin muutamassa kohdassa kun nauro meijän vammailuille.

Käytiin keikan jälkeen vielä hetki juttelemassa ja pitihän Rotankin kanssa nyt kuva saada. Vaihteeksi. Sillä nyt kun on hirvee ongelma ton nenän kanssa, "yhdestä asiasta mä EN LUOVU!", niin keksittiin tollanen hulvaton ratkasu sen nenän peittämiseks. 

Halattiin vielä ja lähdettiin siitä sitten menemään. Eipä kai sen ihmeellisempää.

PS. Ilmeeni kun eka fiilistelen kahta takana olevaa päivää ja sitten tajuan, että mun pitää tänään kirjottaa vielä helvetin monta sivua oppimispäiväkirjaa. Huomenna onneksi pääsee laivalle nollaamaan.

 

elefanttimarssi on alkanut !

HAPPORADIO @ HOUSE OF ROCK, KOUVOLA & OSMANTUPA, EURA

Väsättiin reissulta tollanen pieni säälittävä video. :)

Ja vielä muutama sensuelli photo !

Vähän alottelujen crazya meininkiä.

Anksu puhuu äänellä jonka Tessu kuulee.

Elefanttimarssi 2014!

Meijän idoli.

Posetusta Os(a)mantuvassa.

Napattiin jälleen Frösti kainaloon.

Ja tässä sieltä taidenäyttelystä hehkeetä edustusta. :)

Ens viikonloppu onkin taas mun osaltani keikaton, koska saan kunniavieraan Porista tänne luokseni. ;) Jeejee!

tää ei oo vittu harrastus vaan lifestyle, pt. 2

Kuvasin pari päivää sit tällästä höpölöpöä, olkaapa hyvä! Tossa videon alkupuolella kuvan kanssa tapahtuu jotain tosi mystistä, mutta ei anneta sen häiritä.

Ja jossette jaksa tota helvetin pitkää hölötystä kuunnella niin naurakaa ittenne ainaki hengiltä ton alotuskuvan takia. :DDDDDDDD Voi tsiisus.

tää ei oo vittu harrastus vaan lifestyle

"Aattelin, että oisko teitä kiinnostanu joku yleinen postaus tästä keikoilla kiertämisestä? Multa on ainakin duuni- ja koulukaverit kyselleet kaikkee, että miks käydään näin paljon ja missä kaikkialla Suomessa ollaan käyty. Voisin myös jakaa jotain huippumuistoja näiltä vuosilta. Neljään vuoteen mahtuu aika paljon kaikenlaista. Mistä kaikki alko? Miks tästä on tullu elämäntapa? ym ym."

Ajattelin nyt vihdoinkin toteuttaa tän postauksen, koska tältä viikolta ei oo keikkajuttuja. Atomi ois ollu Jokereiden talviklassikkojatkoilla Tivolissa, mutta päätettiin jättää se väliin koska Jokerit... Puspus vaan kaikille.
Harmittaa, kun mun vanhalla koneella olis niiiin paljon kuvia lisää, mutta onneks muutaman vanhan onnistuin pelastamaan IRC-Gallerian kätköistä.

Elikkäs, mistä kaikki alkoi? Toi neljä vuotta tarkoittaa sitä, kun oon aktiivisesti kiertänyt keikkoja, mutta oon pienestä pitäen tykännyt käydä katsomassa livemusiikkia. Olin ala-asteikäsenä ihan hulluna Gimmeliin, ne oli mun esikuvia sillon ja halusin ehdottomasti mennä Tampereelle Pakkahuoneelle katsomaan niitä. Pitkän kiristyksen jälkeen sain äidin suostumaan ideaan ja isän seuraksi keikalle. Olin sillon ehkä 9-vuotias pikku-Jutta. Muistan siltä keikalta, kun Ushma katsoi mua silmiin ja vilkutti mulle. Muistan sen fiiliksen, kun laulettiin yleisössä niitä biisejä kovaan ääneen. Olin niin innoissani siitä monta monta viikkoa.

Tampereella järjestettiin silloin Kukkaisfestit ja sain luvan lähteä sinne ilman vanhempia kaverini kanssa. Olin ehkä 10. Gimmel, Nylon Beat ja Hanoi Rocks. Sain Jenni Vartiaiselta nimmarin mun isoveljen mulle tekemään Gimmel-kylttiin. Pitäis joskus ettiä onko se vielä tallessa mun vanhemmilla. :) Se oli mun ensimmäinen nimmari. Muistan, kuinka mua jännitti siinä tilanteessa ihan helvetisti, tuskin sain sanaa suustani. Pikkuruisen tytön unelma täyttyi, pääsin juttelemaan idolini kanssa. Harmi että mulla ei siellä ollut kameraa mukana, niin ei oo mitään muistoa tuosta jäänyt.

Siitä se lähti, eikä loppua näy. Kävin pienenä katsomassa paljon Antti Tuiskua, koska onhan se nyt ihku. 2009 kuvioihin tuli Koop ja Happoradio ja aloin käymään keikoilla säännöllisesti. Jotenkin rakastan sitä livekeikkojen meininkiä, vaikka aika paljon ahdistavia tilanteitakin on myös ollut. Kuuntelen paljon myös musiikkia koneelta, tälläkin hetkellä, bussissa iPodista ja oikeestaan kokoajan. Mutta se ei oo sama asia kun että saa jorata ja huutaa sun lempibändien tahdissa, kun ne seisoo parin metrin päässä susta. Musiikki soi helvetin kovaa ja ympärillä olevat ihmiset on yhtä kikseissä kun sä. Yhteenkuuluvuus. Euforia.

9-vuotiaasta 20-vuotiaaksi on ollut pitkä matka. Monia monia kaupunkeja, lukemattomia kilometrejä ja kasoittain muistoja, joita muistella vanhainkodissa. Jo nyt. Tuossa vähän havainnollistavaa kuvaa. Ihan varmasti unohtui monta, mutta tässä 5min pohdinnan tulos.

 

Seuraavassa postauksessa joitain mieleenpainuvimpia hetkiä vuosien varrelta, ettei tästä tuu ihan kilometrin pituista. Ja niitä kun on niin paljon niin pitää hetki pohdiskella ja muistella. Pysykää kanavalla!

zekoboltziperjantai stadissa

HAPPORADIO @ LEVYKAUPPA ÄX, HELSINKI

Viime perjantai oli aika kiva päivä. Olin ensin Rosalla katsomassa Suomen peliä ja siitä lähdin kohti Levykauppa Äxää, missä Ankka ja Pia mua odottelikin jo. Missasin muutaman minuutin alusta, mutta oli silti tosi kiva kuulla jälleen pitkästä aikaa edes hetki noita livenä. Baarikeikkoja odotellessa. :) Keikan jälkeen mentiin jonon jatkeeks ja käytiin hakemassa kortteihin nimmarit, niitä kun meillä ei onneks ookaan ennestään yhtää.

Koska Minna oli Seinäjoella, eikä päässyt paikalle niin meillä oli paperiversio tuuraamassa! Ai että mitä huumoria tosta revittiinkään päivän aikana. Myöhemmin se pääsi myös Rotan kanssa poseeraamaan hahaa! Halattiin siinä vielä urpoja ja lähettiin Alkon kautta dokaamaan ja valmistautumaan iltaan.

ATOMIROTTA @ CIRCUS, HELSINKI

Illalla hurautettiin Circukseen Toppen 2014 -tapahtumaan. Siellä esiintyi Aivovuoto, jolta kuultiin vaan ihan muutama biisi, Atomirotta ja JVG.

Ehittiin hengaileen hetki ennen keikan alkua ja Rotta meni kiusallisesti ohi, kun sekoiltiin jotain röökikopissa. Aiheutettiin pahennusta omiin oloihimme juomalla minttushotteja - aina hyvä idea.

Keikalla otettiin aika paljon kuvia meistä ja meijän uusista kavereista, mutta jälkimmäisiä en viitti julkasta. Meni puolet vähän niinku ohi. Tuli kuitenkin hypittyä ja riehuttua ihan kiitettävästi siitä huolimatta.

Keikan jälkeen vähän muistikuvat alkaa hämärtyä. Kai me jotain jauhettiin paskaa ja mentiin sit kuunteleen JVG:tä.

Rotta piti myös bongata, koska meijän haliputki ei voi mennä katki! Mentiin ahisteleen yhtä kivaa järkkäriä ja se suostu hakeen Rotan siihen. "Voitsä hakee Rotan tähän?" "Minkä näkönen se on?" "No öö... sellane rotan näköne!" :D

Hyvä kuva on! Otettiin myös nimmarit käsiin (miksi?), Happoradion nimmarikortteihin ja Minnan kuvaan tietenkin. Mahto olla Rotalla erittäin huvittavaa, ku jotai zekoboltseiltiin siinä, kun yleensä ollaan kiltisti selvinpäin.

Oltiin lähössä pois ja huomattiin, että siinä myydään Rotan vinyyleitä! Pakko saada! Ehkä maailman paras idea ikinä. Mun vinyyli lensi kyllä myöhemmin ympäri katuja ja siitä on vähän kulmat rutussa, mut ei se kai haitanne. Revittiin Stadissa myös Toppenin mainoksia lyhtypylväistä.... Joojoo.

Ehkä paras idea vol. 2 mennä duunipaikalle syömään siinä kunnossa. Ankan kanssa otettii vähä lepoo pöydissä. Kun mahat oli täynnä, heitettiin kaks uutta tuttavuutta Louhelaan ja jatkettiin siitä sitten unisissa tunnelmissa matkaa kohti Karjalohjaa. Perillä oltiin kuudelta aamulla ja uni tuli aika nopeeta.

Aamulla kateltiin HapporadioTV:tä nauhalta ja muutama tuttu naama siellä vilahti. Hahahahah.
 Ei oo helppo olla julkkis!

"tässä teille vähän esimakua bokseista!"

ATOMIROTTA @ HARD ROCK HOUSE, HELSINKI

Notkea Rotta 3packin ensimmäinen keikka Atomirottana! Ystävänpäivänä otimme siis suunnaksi Roihuvuoren ja jo ennestään tutun Hard Rock Housen. Oltiin paikalla jo suht aikasin, heti kympin jälkeen, mutta silti jouduttiin seisoon vitun monta tuntia. Siis siellä on ehkä kymmenen istumapaikkaa prkl! Tapettiin aikaa juttelemalla, vessaposeeraamalla ja kuuntelemalla DJ Rohtorin mahtavia vinyyleitä. "Ai sä diggaat tälläsestä funkista?" :D Oltiin myös suht järkyttyneitä kun kuultiin hetki soundchekkiä ja ne uudet biisit ei kuulostanu_yhtään_Rotalta!

Keikka alko kahella uudella biisillä, joissa vanhoihin biitteihin oli tehty vaan uudet sanat. Aattelin et jos ne kaikki on vaan tälläsiä niin jee. Mutta tuli sieltä onneks ihan uuttakin sitten ja myös vanhoi hyviä. Honeybunny hyppää autoon ajetaan aurinkooooooon - ei onneks soi päässä... Oli jotenkin tosi hyvä keikka. Ja hyvä fiilis. Jännä kun ollaan melkeinpä siitä asti, kun ollaan noitten keikoilla käyty, kuultu vaan samaa settiä ja sitten tulee jotain ihan uutta. Eikä se Rohtorinkaan piipahdus lavalla mikään huono juttu ollu. :)

Keikan jälkeen otettiin sensuelleja kuvia ja halailtiin oikee ystävänpäivän kunniaks! Rotta kävi piipahtamassa takahuoneessa ja toi meille esimakua niistä meidän paljon puhutuista bokseista. Ai kui siistii!

Hetki vielä jauhettiin jotain ja lähettiin siitä sitten hiippailemaan autolle ja meille nukkumaan. Ehkä paras ystävänpäivä ikinä!

ATOMIROTTA @ WESTY BAR & CLUB, ESPOO

Lauantaina herättiin suht aikasin ja lähettiin Hiekkaharjuun ottamaan uutta tatskaa mulle. Oon ehkä pikkase liekeis näistä!

Kulutettiin sitten aikaamme palauttelemalla pulloja ja viettämässä hyvin hämärää aikaa jossakin päin Vantaata. Aika meni tosi nopeesti ja kohta olikin aika ottaa suunta kohti Espoota. 

Keikalla oli lähes sama setti kun Roihuvuoressa ja oli kiva kuulla niitä uusia biisejä taas. Pikkasen haittas tunnelmaa, kun oli tietenkin pakko seistä kajarin vieressä ja tuntu että se ääni meni mun pään läpi ja meinas taju lähtee yhessä vaiheessa. Eikä siitä tietenkään voinu siirtyä... :) Korvassa tinnittää edelleen ja korvatulpat on seuraavana hankintalistalla. En haluu kuitenkaan olla kuuro vielä kolmekymppisenä. 

Käytiin ottamassa taas perinteiset kuvat ja musta on tosi hulvatonta, kun Rotta ei käytä enää nenää keikoilla niin nyt sen on pakko työntää käsi aina nenän eteen kuvassa. HAHAHAHAH. 

Jotkut hörhöt oli piirrelly noitten auton takalasiin. Aika kiusallista. 

Tällä viikolla onkin sitten luvassa perjantaina Happoradion keikka Levykauppa Äxässä ja vähän Atomia Circuksessa. Että sellaista!

"mennään tonne lumisateeseen ottaan kuva!"

NOTKEA ROTTA @ FANTASY CLUB, HELSINKI

Perjantaina Ankka tuli illalla Pian kanssa meille tarkoituksena lähtee jossain vaiheessa kohti Itäkeskusta ja Fantasy Clubia. Ollaan peloteltu toisiamme ihan kiitettävästi tällä paikalla, eikä välttämättä ihan turhaan. Aina sen tietää kun mennään Itä-Helsinkiin, että siellä jotain häppeninkii tapahtuu.

Ennen keikkaa kuitenkin virittäydyttiin vähän idän tunnelmaan kiipeilemällä kadulta löytyneissä ostoskärryissä. Onneks Rottakin sano et se kuuluu asiaan! 

Jätettiin lopulta kärryt rauhaan ja mentiin baariin istuskeleen. Näissä tälläsissä pulsupaikoissa on aina vähän kiusallista istua pöydässä selvinpäin, kun muut ympärillä rällää ihan olan takaa. Mutta jotenkin se aika vaan kuluu aina, enkä mä tiiä kuinka paljon tuolla uskaltais edes olla kännissä - sellasta kaikenmaailman hiipparia tuli taas nähtyä, että parasta itse olla selvänä ja skarppina.

On hyvä kuva joo, mutta piti laittaa todistusaineistoo, että Rohtorikin oli taas paikalla! Vaikka Salkku ja mulkku -biisin aikana menikin kone pimeeks ja se laulo Rotan beatboxauksen ja Ranen kitaran säestyksellä niin oli silti tosi jees nähä sitäkin taas. :)

Rohtori kysy meiltä ennen keikkaa, että PELOTTAAX ?! Vähän alko keikan aikana pelottaan, kun joku muija halas mua ja pussas kaulalle, yks pöhisijä nojas koko painolla Ankkaan ja se löyhkäs niin pahalle, että meinasin tukehtua ja oisko ollu vikan biisin aikana meijän eteen lavan reunalle syöksyy/kaatuu kaks ihmistä ja kaataa Ranen mikin mun viereen. Perussettiä. Teki mieli ottaa se mikki ja alkaa Ankan kans laulaan, mutta ei sitä selvinpäin kehtaa.

Keikan jälkeen Rohtori tapansa mukaan juoksi heti kotiin, saatiin me moikat sentään sanottua. Rotta raahas meijät ottaan kuvaa terassille lumisateeseen, koska se oli sen mielestä jotenkin todella hulvaton idea! Piti joku tornikin näkyy tuolla taustalla, mut ei tainnu onnistua.

Ja bokseja ei vieläkään. Vois laittaa vedonlyönnin pystyyn, millon toi saa aikaseks mitään. Mä veikkaan jotain huhtikuuta. :D

"miks tää tuntuu näin hyvältä?"

KEHITYSVAMMAISTEN TAITEILIJOIDEN KONSERTTI @ FINLANDIA-TALO, HELSINKI 

Meillä oli lauantaina kiireinen päivä. Lähdettiin kahentoista aikaan päivällä Ankan asukkaiden kanssa bussilla körötteleen kohti Helsinkiä ja Finlandia-taloa katsomaan kehitysvammaisten konserttia. Mä olin siellä duunissa auttamassa katsomaan asukkaiden perään että kaikki pysyy tallessa.

Mun piti jo viime vuonna käydä luokkalaisten kanssa katsomassa tuo samainen konsertti. Sillon ei saatu lippuja enää, joten oli tosi kiva nyt vihdoin päästä. Näin siellä yhden mun harjoittelupaikan asiakkaan ja tuli hirvee ikävä niitäkin! Pikkasen liikutuin kun kävin moikkaamassa sitä ja se muisti mun nimenkin vielä. :') 

Itse konsertti oli hellyyttävä, täynnä taitavia esiintyjiä ja voin vaan kuvitella miten tärkeetä niille on päästä näyttään isolle salille ihmisiä mitä ne osaa. Konsertti meni suhteellisen nopeesti, väliajal käytiin haukkaamas vähä teetä ja pullaa ja sitten olikin jo aika lähteä pois. Haluun ens vuonna uudestaan!

NOTKEA ROTTA @ BAR&CAFE VOLUME, SALO

VIHDOIN kuukauden tauon jälkeen päästiin jälleen katsomaan Rottaa! Mua ainakin väsytti ihan törkeesti kun oli jo koko päivä juostu ympäriinsä. Mutta jostain sitä virtaa vaan aina löytyy.

Käytiin Hesburgerista hakemassa ruokaa ja kirjauduttiin sisään hotelli Cumulukseen Saloon. Vaikka keikka oli reilun puolen tunnin ajomatkan päästä Ankalta niin ajateltiin revitellä oikein kunnolla, kun pitkästä aikaa päästiin keikalle. Juomistouhuista ei oikeen meinannu tulla mitään, kun oltiin just ahdettu itsemme täyteen rasvamättöö, mut toisaalta ihan hyvä - saatiin aikamoinen häslinki aikaan pikkuhiprakassakin. Otsikko on keikan ekoilta biiseiltä Ankan suusta, ja kyllä olikin tosi hyvä fiilis ennen tota...

Mistäköhän mä alottaisin? No mentiin baariin hengaileen yhentoista aikaan, juotiin muutamat mariannet ja keikka alkoi puol yhden aikoihin. Oli ehkä aika puolivälissä keikkaa, kun kolme naista änkes mun viereen eteen tönien. Ja jos mua tönitään niin mähän tönin takasin - ja mun eturivin paikaa ei rynnömällä viedä! Mun mielestä on tärkeää osata pitää puoliansa, ettei jää jalkoihin. Nää naiset sitten hetken vääntämisen jälkeen luovutti ja meni mun taakse. Kuulin vaan "VITUN HUORA!" "HELVETIN ÄMMÄ!" ja muita ihania kohteliaisuuksia, mutta päätin olla välittämättä. Noita nyt löytyy aina. Seuraavaks pam ja kyynärpää täysiä mun selkään. Sattui, mutta edelleen päätin olla aukomatta päätäni niin päästään kaikki helpommalla. Sitten tunnen kun joku ottaa mun ihan uuden, itse teetetyn pipon pois mun päästä ja heittää jonnekin. Siinä vaiheessa mulla kiehahti. Nää muijat lähti siitä pois ja mä lähdin perään selvittään asiaa. Se pipo on mulle tärkee, sellasia ei oo muutakun mulla ja Ankalla. Joku hooämmän viiden euron pipo ois saanu mennäkin, mutta ton mä halusin takasin perkele!

Siitä seuraavat minuutit oli aika aggressiivisen huudon täyttämiä. Rotta huus mikkiin, että pitäs ottaa iisisti. Enkä ota, kun ärsytti helvetisti! Rane lopetti soittamisen ja hain Ankan mun kanssa aukoon päätä sinne. Tilanne ratkes lopulta, kun Ankka huomas, että se pipo on Rotan päässä.... Joku kiva oli onneks heittäny sen takasin, eikä pölliny itelleen. :)

Ne naiset lähti kokonaan pois sieltä baarista ja loppukeikka menikin sitten ihan rauhallisesti joraillessa. Keikan jälkeen mentiin vähän tuulettuun pihalle ja sit venailtiin Rottaa hetki. Mä halusin saada selvitettyy tota välikohtausta, koska Ankka sano että se oli takaapäin näyttäny siltä, että mä vedän niitä kaikkia turpaan hetkellä millä hyvänsä... "Kyllä mä tiedän, ettet sä oo sellanen mut noista muista ei aina voi tietää." Huh. Otettiin sensuelli kuva, halattiin ja lähettiin siitä sitten käppäileen grillin kautta hotellille päin. Eikä ollu vieläkään niitä viime postauksessa kerrottuja boksei sillä! Ens keikalla kuulemma ehkä... Nii varmaa.

Hotellilla räkätettiin Ankan kanssa aika pitkään, kunnes lopulta nukahettiin. Onneks ei oltu sen enempää tosiaan juotu, koska oli aika ankee herätys aamulla muutenkin lyhyiden yöunien jälkeen - saatika jos ois ollu darra.

Yritän saada sitä uutta ulkoasuakin vihdoin tällä viikolla, jos ois muutama minuutti aikaa jossakin välissä. Nyt on riennettävä kauppaan ja peseen pyykkiä ja tekeen koulujuttuja ja ja ....

"mul on yks tosi hyvä läpyskä mieles!"

NOTKEA ROTTA @ TURKU, KLUBI

Mulla ei tältä keikalta oo yhtään kuvia. Yks seksikäs huonolaatuinen pose keikan aikana ja tärähtänyt kuva Rotan kanssa. Näillä mennään

 

Keikalla tapeltiin paikastamme yhen erittäin ärsyttävän pöhisijän kanssa! Yleensä tossa vaiheessa lähetään vittuun ja nopeesti, mutta tällä kertaa pidettiin pintamme. Tönittiin ja huudettiin sille aika kiusallisesti siinä eturivissä ja vihdoin se tajus lähteä pois. VOITTO! Hetkeä myöhemmin se kuitenkin heilui lavalla ja Jykä joutu raahaan sen hupparista pois. Ihme idiootti, mutta noita kai mahtuu aina joukkoon. 

Muuten keikka oli aika perussettiä. Mentiin kuunteleen vika biisi kerrankin oikeesti taakse ja järkytyttiin miten paljon paremmalta se kuulostaa sieltä. Oon lähestulkoon poikkeuksetta aina ollut keikalla viiden ekan rivin joukossa ja se musiikki kuulostaa edessä ihan erilaiselta. Kokemus tuokin, vaikkakin vaan yhen biisin ajan.

Rotta sano joskus syksyllä, että kun saadaan niin monta keikkaa täyteen kun sen onnenluku on, se järkkää meille jonkun yllärin. No, se onnenluku oli tää 33 (iha salee oli, mut ei toi vaan myönnä sitä!) eikä näkyny mitään. On sillä kuulemma mielessä joku tosi hyvä läppä meille, mut en tiiä pitäskö sitä oottaa innoissaan vai kauhuissaan. Apua...

Ai että miten tää jaksokaan naurattaa meitä pitkän aikaa! HAHAHAHHAHHAHHA!