"kuljun kanssa landelle muutettiin"

HAPPORADIO @ VIKING GRACE

Hieno alotus tälle (keikka)vuodelle. Ei tarvikaan taas hetkeen mennä laivalle, huh.

keitä meitä siel nyt oli? jätän tämän vain tähän

HAPPORADIO @ CIRCUS, HELSINKI

Tän vuoden viimenen keikka 14.12. Koska kyseessä oli eleganttiversio normaalin baarikeikan sijaan, odotukset eivät suoraan sanottuna olleet hirveen korkealla. Älkää nyt taas tappako, mutta en oo ikinä ymmärtänyt ihmisiä, joiden mielestä jokainen keikka on superhypermahtava. Tarkoittaen lähinnä niitä, jotka on käyneet kymmeniä ja taas kymmeniä keikkoja. Kun faktahan on se, että sinne väliin mahtuu myös paskojakin vetoja. Ihan pakostikin.

Tai sit mä oon vaan liian kriittinen.

No however, pikkasen mietitytti, että miten konserttisalimatsku voi toimia baarissa. Eikä se oikein toiminutkaan. Tuli pikkasen idiootti olo seistä eturivissä jorausfiiliksessä, kun soitettiin ranteet auki itkuvirsiä toistensa perään. No okei, oli joukossa muutama poikkeus, mutta päällimmäiseks tunnelmaks jäi aika typerä.

En tiiä tarvitseeko mun edes mainita mitä mieltä olin väliajasta.... Oikeesti, ehkä pahin tunnelmanlatistaja ikinä. Edelleen, konserttisaliin jees - baariin ei.

Se siitä lynkkauksesta. Oli joka tapauksessa kivaa, koska oltiin pitkästä aikaa koko possella liikenteessä. Ja Ihmisenpyörä humppaversiona toimii aina, onneksi se soitettiin viimeisenä niin jäi hyvä maku suuhun kaikest huolimatta. :)

tykki on kännissä pelle hermanni

HAPPORADIO @ DOMINO, RAUMA

Nonni joulusta selvitty niin vois ehkä kertoa jotakin joulukuun alun keikoista.

Mentiin Ankan kanssa jo perjantaina 5.12 Raumalle, majoituttiin Hotelli Raumanlinnaan ja korkattiin ilojuomat. Tavoitteena oli vetää maksimaalinen humala, mutta koska päästiin baariin vasta vähän ennen yhtä niin jäätiin pikkasen tavotteesta. Kerettiin kuitenkin käydä vallottamassa tanssilattia ja laulamassa Happoradiota karaokessa, joten ei ihan turha ilta ollu!

Seuraavana päivänä oli sitten Happoradion keikka. Olohan oli molemmilla tietysti mitä mainioin.... Otettiin vähän välikuolemaa, samalla katottiin Linnan juhlia ja kuunneltiin alakerrasta kuuluvaa soundcheckiä.

No ite keikasta sitte. Kaikkee kiusallista siel tapahtu, oli helvetin kuuma niinku Dominos aina ja laulettiin Maamme-laulu. Mul ois oikei videoki siitä, mut en nyt tähän hätään saa laitettuu sitä tähän. Jäätte kuule paljosta paitsi! Eiku...

Keikan jälkeen hipsittiin aika suorinta tietä hotelliin, kun Anksu oli kipee (darrassa). No ei vaa, oli se oikeest kipee. Ei me kuitenka menty nukkumaa ennen aamua, mut edellinen ilta verotti vielä sen verran ettei me mitään juomatouhuja saatu aikaseks. Ehkä ihan hyvä vaan, oli sunnuntain muutenki tarpeeks perseestä matkata Raumalta Vantaalle....

Mutta että sellaista! Ja Dominoon terveisiä, että tehkää ny herranjumala jotain sille lämpötilalle!

nimi kertoo kaiken - roihuvuori

ATOMIROTTA @ HARD ROCK HOUSE, HELSINKI

Parempi kai myöhään kun ei milloinkaan? On taas pidelly vähä kiireitä koulun ja kaiken kanssa niin ei oo löytynyt innostusta blogille.

Oltiin pari viikkoa sitten katsastamassa Atomiklubin meininkejä Roihuvuoressa Hard Rock Housessa. Niin kuin mainitsin viime postauksen lopussa, me jouduttiin jonottamaan sinne sisään. Mentiin vähän ennen kun keikan piti alkaa ja oltiin melkein viimeiset, jotka pääsi sisälle. Roihuvuoren räkälään, wtf?!

Mutta ennen kun jatketaan Roihuvuoresta niin....

Käytiin edellisenä päivänä tatskaamassa Notkis pohkeisiin. :') Nyt on molemmat rakkaat iholla.

Back to Roihika, siellä oli saaaaaatanan kuuma. Ja tupa ihan ahdattu täyteen. Aina semiahdistavaa olla tollasessa paikassa selvinpäin, mutta toisaalta siihen on jo niin tottunut ettei ihan hirveesti enää jaksa ahdistua. 

Ei mitään muistikuvia monelta keikka alkoi, ehkä vähän ilmotettua myöhemmin - niin kun aina. Eikä paljoo muutenkaan muistikuvia enää muutaman viikon taakse, mutta sen muistan et oli jotenkin superhyvä fiilis! Ja suhteellisen rauhallinen meininkikin tällä kertaa, ei tarvinnut joka toinen sekunti pelätä, että tulee kyynärpäästä tms. Rottaradion aikana siirryttiin sivummalle, oli tuoreet tatskat sen verran arkoja vielä, että ei huvittanut jäädä moshaamaan. (Muutenhan oltais siis oltu siel, joojoo...) 

Keikan jälkeen käytiin esittelemässä meijän tatskoi bändille ja vähän muillekin. Ihana ku kaikki oli niin liekeissä niistä. Ehdottomasti sen arvosta, että sen tekeminen tuntui paikoin siltä kun jalkaa sahattaisiin irti.... :) Hipsittiin siitä sitten kuitenkin melko pikaseen pois ja nukkumaan.

Viime viikonloppuna oltiin Raumalla katsomassa Happoradiota (sielläkin oli kuuma, miks kaikissa baareissa on nykyää trooppinen ilmasto hä?!) Siitä sitten joskus myöhemmin vähän enemmän.

Hyvää viikonloppua! Sunnuntaina sitten kaikki Circukseen Helsinkiin, eiks je?

tänään helsinki on hullumpi kun hollywood

ATOMIROTTA LEVYNJULKKARIT @ TAVASTIA, HELSINKI

Oltiin reilu viikko sitten, 21.11, Tavastialla katsomassa Rotan levynjulkkareita. Ankka ja Pia tuli meille illalla ja vaikka oltii Ankan kanssa molemmat aika flunssasia, päätettiin ottaa muutamat juhlapäivän kunniaks. 

Ankka yritti myös tulla mun reppariin, mut ei se oikein onnistunu ku kaks sekuntii ton kuvan ottamisen jälkee räkätettii molemmat lattialla.... 

Lähettiin Tavastiaa kohden vähän ennen kymmentä. Eka etittiin parkkipaikkaa, tuloksetta. Päätettiin että Pia jättää meidät Tavastian eteen, käy viemässä auton Elielin halliin ja tulee perässä. No, muuten ihan toimiva idea mutta liput jäi autoon. Keikan oli tarkotus alkaa klo 23, ja siinä vaiheessa oltiin vielä ulkona jonossa. Onneks nää alotukset venyy poikkeuksetta ja ehdittiin kuitenkin ennen alkua sisään. 

Ollaan kuultu livenä suurin osa uuden levyn biiseistä jo aikaisemmin. Kuitenkin 3 sormee ja Silmät sulkemalla oli sellaisia biisejä, jotka kuultiin ekaa kertaa. Keikalla oli tiivis tunnelma ja hyvä boogie lukuunottamatta yhtä kujalla olevaa riehujaa. Innostuttiin pikkuhiprakoissamme jopa vähän moshpittaamaan. Vaikka piti ottaa rauhallisesti flunssan takia...

Keikan jälkeen käytiin perinteiden mukaan ottamassa kuva. Koska levynjulkkarit niin annettii pusut poskelle. :) 

Mietin tässä vaan, että kun about puolitoista vuotta sitten mentiin ensimmäisille Rotan keikoille, ei siellä ollut ketään. Muutama tyyppi diggailemassa meijän lisäks. Nyt Atomi myi Tavastian loppuun ja viime viikonloppuna jouduttiin ekaa kertaa jonottamaan sisään Roihuvuoren räkäläbaariin. Ei voi muuta kun olla ylpeä. Sydän.

"tomppa vappuna oli aivan tavallinen vedellä täytetty ilmapallo"

HAPPORADIO ELEGANTTIMARSSI @ MIKAELI, MIKKELI

&

KUUSAKOSKITALO, KOUVOLA

Oli synkkä ja myrskyinen perjantaipäivä, kun starttasimme auton kohti Mikkeliä. No ei oikeesti ollu myrskyistä, eikä kovin synkkäkään mutta kuitenkin. Pikkasen meinas kiire tulla, niinkun aina. Ehdittiin kuitenkin hyvin kirjautua hotelliin, vähän laittaa itteemme ihmisen näkösiks ja hurauttaa Mikaelin pihalle.

Kauheeta sanoo näin, mutta mulla ei ollut suurempia odotuksia koko Eleganttimarssille. Älkää tappako! Koko hommaa lähdin katsomaan vähän "no katotaa nyt..." -meiningillä. Osasyynä tähän ehkä aikaisempien vuosien konsertit kaupunginorkesterin kanssa. Ne on ollut aina ihan mahtavuutta, mutta väkisinkin tuli nyt pohdittua, että voiko bändi + kosketinsoittaja + kolme viulistia tarjota mitään lähellekään sinne päin. 

Edelleen vähän pitelen luotiliivejä päällä vihaisten fanien hyökkäyksen varalta, mutta pakko sanoa suoraan että konsertin aikana mietin seuraavan viikon kauppalistaa. Ensimmäinen puolikas lähes täynnä ranteet auki itkuvirsiä oli melko puuduttavaa kuunneltavaa. Toki ennen väliaikaa kuultu Ihmisenpyörä sai tanssijalan vipattamaan. Toinen puolikas olikin sitten enemmän täynnä menoa ja meininkiä, ja onnistuin jättämään kauppalistan mielestäni pois.

Tiedän ettei kaikki ole asiaa kokenut näin, tiedän ihmisiä jotka ovat itkeneet silmät päästänsä tuolla konsertissa. Ehkä mua ei vain ole luotu hienoihin konserttisaleihin istumaan paikoillaan ja taputtamaan sivistyneesti biisien väleissä. Oli jotenkin kornia. En silti tarkoita, ettenkö olisi pitänyt ollenkaan konsertista - muutamien biisien jännittävät sovitukset ja salien ihan erilainen akustiikka pieniin baareihin verrattuna sai aikaiseksi muutamia kylmiä väreitä ja hymyilyä.

Konsertin jälkeen oli oikein nimmaritilaisuus järkätty ja pitihän sitä kunnon possekuva ottaa tietysti. Jutta 175cm siellä kymmenen sentin koroilla, piti vähän kyykistellä koska olin kaikkia pidempi muuten. Kiusallista.

Mietin tossa vaan, että pitäiskö mun vaihtaa alaa kenties kuvanmuokkauksen pariin..?

Keikan jälkeen oli tarkotus vetää hillittömät perseet ja bilettää aamuun asti, mutta Ankan flunssa ja meidän muiden yleinen väsymys juututti meidät hotelliin. Ei se mitään, saatiin me sielläkin pienimuotoset bileet aikaseks ja nukkumaanmeno venyi kuitenkin aamuyöhön asti. Oli meillä tarkoitus herätä aamupalallekin, mutta saatiin itsemme vasta puoli yhdeltä revittyä sängyistä ylös... Hyvä että oltiin sovittu check-out vasta kahdeks! 

Kuulin yöllä hauskan tarinan Tompasta vappuna. Tomppa oli täysin tavallinen ilmapallo, joka oli täytetty vedellä. Tarina loppui siihen kun Tomppa räjähti ja Ankka tirskahti itkuun (tai meni roska silmään, ei voi tietää). Se oli traagista se. Pieni hiljainen hetki Tompan muistolle.

Siinä vielä kuva illan ateriasta!

Ajeltiin ABC:lle syömään ja kun kerrankin oli aikaa niin otettiin oikein kunnon ateriat. Oli muuten hyvää! Ja ihan ähky vielä illallakin. Mikkelin ABC on noin niinkun muuten ehkä paskin huoltis ikinä, en suosittele. Ankalle ja Minnalle tuotiin liian pienet annokset ja kun asiasta huomautettiin niin 1) kukaan ei pyytänyt anteeksi eikä pahoitellut tilannetta, 2) puuttuvat pihvit tuotiin erillisellä lautasella pöytään ja 3) koko paskan hoitamiseen meni niin kauan aikaa, että muu annos kerkesi jäähtymään. Eikä tietoakaan mistään korvauksista tai edes siitä saatanan pahoittelusta. Joten terkkuja vaan sinne, hienosti hoidettu homma!

Kouvolan konsertti oli hyvin pitkälti samanlainen kuin edellisenäkin päivänä. Soitto ja laulu kuulosti paremmalta tosin mitä Mikkelissä, en tiedä johtuiko salin akustiikasta vai mistä. Muutenkin aika meni nopeammin, ei ehtinyt kauppalistakaan käydä hirveän montaa kertaa mielessä.

Mentiin jälleen konsertin jälkeen ottaan kuva ja lässytettii vähä paskaa niitte kans ja ja ja sellast perussettiä. Siitä sit suitsaitsukkelaan kaasu pohjaan ja Lohjal nukkumaan,

Summa summarum, ei kaduta että lähdin mutta kaksi konserttia riittivät täysin tarjoamaan sen, mitä niillä mulle oli annettavaa.

kiusallisuuksien mekka - laajasalo

ATOMIROTTA @ KAPTEENIN KAJUUTTA, HELSINKI

Nyt vierailevana kirjailijana minä, eli Ankka! Jutta pyys kirjottaa meidän viikon takaisen retken Laajasaloon, koska sillä lyö pää tyhjää ja tunnetusti mä oon meistä kahesta se jolla pään sisällä onkin jotain älyllistä elämää. Jude tuli perjantaina meille ja ei tehty mitään ihmeellistä, koska meistä on tullut vanhoja ja tylsiä niin me vaan juotiin teetä ja juoruttiin. Ei me oikeesti juotu teetä vaan pepsii ja puhuttiin kakkaa ja kyl me siinä vähän leikittiin mörököllien juhlaa, eli Halloweenia.

Eli maskeerasin meist aika kuumiksii!

Lauantaina sit Jutta lähti viel huitelemaan harjoitteluun ja mä jäin vähän vetää lepoo. Onnea Jutkulle kun oltiin valvottu johonki viiteen ja se lähti kasilta ajelee kohti Vantaata. Oli hieman väsynyt rouvashenkilö illalla. 

Siinäpä sitten kun oltiin iltapuhteet tehty nii lähettiin ajelemaan kohti päämäärää. Oli kiva mennä keikalle kun ei oltu pitkään aikaan oltu, eikä varsinkaan oltu pitkään aikaan kattomas Rottaa. Kolmas kerta Kapteenin Kajuutassa ja aina se on yhtä erikoinen paikka. Siellä on meinaa aina aika erikoista porukkaa. Niiku joku Heltsu ja Samppa! xD 



Keikka alko puolen yön jälkee ja vähän oltiin silmät ristissä, mutta se ei yhtään haitannut. Oikeen hymyilytti ihan kauhiast ku oli niin kivaa pitkästä aikaa olla kattomas noit! Vähän manattiin vaan et oltiin unohdettu korvatulpat ja seistiin kajarin vieressä ja se tuntuu ihan helvetin kamalalta tönöttää sillon siinä. No parin kipaleen jälkeen Jutta katto mua ja mä sitä, koska me molemmat luultiin et meilt meni toisesta korvasta kuulo, mut hetken päästä tajuttiin et se tuskin on ihan mahollista et kuuroudutaan samaan aikaan. Selitys oli se et se meijän vieressä oleva kaijutin hajos ja siitä ei kuulunu yhtään mitään. Harmillista, koska ois keikka kuulunu kaikille paremmin mutta nuo jatko yhellä sitten. Me oltiin ihan onnellisia ettei meijän korvaan suoraan soinu mutta niin…Ai niin! Ja katoin kesken keikan et meijän takana on joku ihan supeeeeeeer pitkä nainen ja sanoin Jutal et kato ku en oo koskaan nähny noin pitkää naista! Sit Jutta pilas mun ihmettelyn sillä et se sano et se seisoo jonkun tuolin päällä! Oisitte nähny ku mä murruin ihan täysin ku olin aatellu et 
wooooou! 

Keikan jälkeen nää supertyypit kävi äkkii moikkaa Rottaa ja sit lähettiin pikaseen nukkuu ku Jutta oli valvonu vurokauden putkeen. Se oli kuulkaas lapsukaiset oikein mukava reissu! Tässä tekstissä ei ollut mitään järkeä ja onnea niille jotka tajus tästä jotain, palkinnoksi niille jaan ensi lauantaina papukaijamerkkejä Jutan kerrostalon katolla! Pus pus!

"te ootte aina yhtä innokkaan näkösiä!"

HAPPORADIO @ TUKKIJÄTKÄ, HEINOLA 

& 

HOTELLI WALTIKKA, VALKEAKOSKI

Meijän piti oikeesti kuvata ihan asiallinen videoblogi tältä viikonlopulta, mutta noh... tällänen siitä nyt tuli.

Rauno oli aika kova sana viikonloppuna.

Lähdettiin siis perjantaina Heinolaan katsomaan Happoradiota. Oltiin paikalla ihan liian ajoissa, joten käytiin kuluttamassa aikaa jossain grillillä mussuttaen. Mentiin sit lopulta kuitenkin kiusallisesti istuun lavan reunalle ja tsiisuskraist kuinka mä vihaan tollasta loputonta odottelua. Onneks siellä kuitenkin soi hyvä musiikki, johon kehitettiin kaikkiin uudet, paremmat Rauno-sanotukset, joten aika meni lopulta kuitenkin melko nopeesti.

Keikasta eipä kai mitään Raunoa ihmeellisempää. Perussettiä.

Heitettiin Tessu Hollolaan ja jatkettiin siitä Ankan kanssa meille. Ensinnäkin mun parkkipaikan vieressä olevat autot oli parkkeerannu niin helvetin hienosti, ettei auto mahtunut ruutuun. Toiseks, kun oltiin saatu se muutaman kirosanan jälkeen vieraspaikalle parkkiin, Ankka huomas, että se on jättäny sen kaikki tavarat kotiin. Tai no ei kaikki, oli se peiton ja tyynyn ottanu mukaan. Hienoo duunia.

Lauantai alkoikin sitten sillä, että hurautettiin hakemaan Ankan tavarat. Unta takana joku reipas neljä tuntia. Ei väsyttäny ei. Koomailtiin siellä täällä pitkin Vantaata koko päivä, kunnes tajuttiin että tulee vähän kiire Valkeakoskelle. Talla lautaan, mummot hautaan (no ei kai ny sentään) ja äkkiäkös oltiinkin perillä. Check-in hotelliin ja lonkerotölkit auki. Rai rai!

Keikka meni kaikin puolin oikein rattosissa Raunon täyteisissä tunnelmissa. Paitsi että helvetti se Unelmia ja toimistohommia. "Te ette haluu kuulla tätä!" No ei niin. Noin niinkun muuten oli todella jees.

Keikan jälkeen otettiin ofköörs kuvia ja juotiin kaksin käsin. Nukkumaan päästiin ehkäpä joskus puoli kaheksan aikaan aamulla. Oltiin muuten helkkarin pirteitä yheltätoista, kun kello soi... Joku lapsi ois saanu elinikäset traumat, jos ois nähny. Siitä sitten silmät ristissä päänsärystä ja huonosta olosta valitellen nokka kohti kotia.

Vaan eipä keretty kauaa matkustamaan, kun...

How is that even possible?! 

En oikee tienny oisko pitäny itkee vai nauraa. Mutta kotiin päästiin kuitenkin elävänä, tosin muutama tunti alkuperäsestä suunnitelmasta myöhemmin, ja autokin on onneks kunnossa, jotta päästään taas seuraavan kerran rellestämään joskus.

PS.
Sain vihdoin päivitettyä mun ikänikin tohon tietoihin. Eihän täs ookaan synttäreistä kun kohta kuukausi, että nopeeta toimintaa Hermanni!

"poliisista hyvää iltaa"

ATOMIROTTA @ PUB PETE, HELSINKI

Kiirettä on taas pitäny, eikä blogille oo oikeen tuntuny löytyvän aikaa. Ja vitut, jossen oo ollu töissä ni oon maannu sohvalla raatona ja katellu Sinkkuelämää. Nyt istun kuitenkin junassa matkalla Tampereelle ja aattelin vähän kertoa hulvattomasta viime viikon lauantaista. 

Ankka ja Pia tuli meille joskus kuuden aikoihin safkojen kanssa. Syötiin, jauhettiin paskaa ja aika pian korkkasin Ankan kanssa ensimmäiset ilojuomat. Harvoja tilaisuuksia kun meillä on kuski keikalla ni eihän sitä voinu jättää käyttämättä!

Kuunneltiin nostalgiamusiikkia ja hengailtiin vaan. Kunnes... plim plom, sanoi ovikello ja sydän hypähti kurkkuun. Laitoin musiikkia hiljemmalle, koska aattelin että siellä on joku vihanen naapuri haulikon kanssa. Menin kattoon ovisilmästä ja siellä seisoikin kaksi telkkarista tuttua poliisisetää. :D "Iltaa, naapurit ei taida hirveesti tykätä tästä teijän musiikista." No ei näemmä. Musat pois, kengät jalkaan ja nokka kohti Pub Peteä!

Tärkeänä välihuomautuksena myös, että sain Ankalta synttärilahjaks työvälinepakin, jossa oli seittemän erilaista meisseliä! Siis seittemän! Tulee tarpeeseen se pakki noin niinku muuten, nimimerkillä hakkasin nauloja kaulimella seinään yks päivä...

Mitäs mä Pub Petestä sanoisin? Noh tota... räkälä kuvaa ehkä sitä mestaa aika lievästi. Eli perussettiä siis. 

Ehdittiin juomaan yhet ja tsiisuskraist ku oli hyvä keikka! En tiiä johtuko se pienoisesta nousuhumalasta vai mistä, mutta oli erittäin jees noin niinku ahdistavaksi räkäläkeikaks! 

Käytiin ofkoors keikan jälkeen ottamas perinteinen kuva meijän arkistoihin. Mä välillä aina mietin, et mistä hemskutista me revitään näitä ideoita näihin kuviin, mutta Ankan hiuksista tehdyt viikset oli sillon tosi bueno idea näemmä. Ei yhtään mitään käryä mitä juteltiin siinä, mutta ei se kai oo niin justiinsa. 

Gimmat autoon, Jutta Koivukylään ja unten maille! Se oli kiva päivä se!

"ootteks te menossa tansseihin?"

ATOMIROTTA @ BLUE POOL, FORSSA

Perjantaina päästiin taas pitkästä aikaa tien päälle ja Rottaa katsomaan. En voi kiistää, etteikö olis jo ollut vähän ikävä. Eikä ainoostaan bändiä, vaan ylipäätään keikkareissuja. Ankan kanssa on vaan niin hulvatonta ajella autolla ympäri maita ja mantuja. Aina sattuu ja tapahtuu - kuten myös tälläkin reissulla...

Lähettiin joskus yheksän aikoihin ajeleen kohti Forssaa. Mä ajan aika paljon autoa, koska tykkään siitä. Tällä kertaa Ankka kuitenkin hyppäs into pinkeenä rattiin. Oon myös aina sanonu, että perkule kun mua ei oo kohta kolmevuotisen ajourani aikana puhallutettu kun kerran! No, eikö tietty just sen kerran kun Ankka ajaa niin poliisit pysäyttää. Oli hauskoja (ja aika söpöjä) poliisisetiä. Kun oli nollat puhallettu ja jauhettu vähä kakkaa niitten kanssa, jatkettiin matkaa.

Kahvitauko!

Kohta aletaan varmaan kantaa eväitäkin kylmälaukussa mukana haha!

Forssa ja Blue Pool... Mistäköhän mä edes alottaisin? A p u a , mikä hirvee mesta. Jos sisäänkäynti on Filmtownin kanssa samasta eteisestä, niin siitä voi ehkä jo päätellä jotakin. Sielläpä hengailtiin sitten kiusallisesti paikallisten pöhisijöiden kanssa. 

Istuttiin ensin kahdestaan pöydässä, mutta yhtäkkiä siinä oli ykstoista forssalaista meijän kanssa. YKSTOISTA! Oli semiahdistavaa. Onneks keikka alko siinä pikapuoliin niin ei kauaa tarvinnu ahdistua.

Tai no, keikka oli vähintäänkin yhtä ahdistava. Ei me kehdattu mennä mihinkään eteen edes, kun siellä oli vaan kolme jotain pöhinämuijaa joraamassa. Jäätiin vähän kauemmaks diggaileen ja otettiin ihan iisisti. Tykkäsin kyllä keikasta. Stadi on mun hima taas livenä oli aivan mahtavuuksien mahtavuutta. Ja uus biisi, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan saa mieleen, oli vähän hämmentävä, mutta mahtavuutta sekin! Ainakin siinä sanottiin, ettei Rotan takii tarvi rokotusta ottaa. Sen verran muistan. :D

Keikan jälkeen käytiin vaihtamassa pari sanaa ja otettiin perinteinen kuva tietenkin. "Ootsä kasvanu vai onks sul jotku Lady Gagat jalassa?" Aika nopeesti siitä kuitenkin hilpastiin pihalle ahdistumasta.

Kotimatkalla rusikoitiin joku hillerintapainen auton alle ja se olikin oikein piste iin päälle tän reissun osalta. Huh huh.

Illan sana: ahdistava.

Ens viikonloppu onkin sitten jälleen keikaton, koska juhlitaan mun vanhenemista, mutta ei hätä ole tämän näköinen! 40 000 kävijän spessupostaus tulossa jossain vaiheessa, kun vaan saan aikaseks! Uuh!