roadtrip itä-helsinkiin

NOTKEA ROTTA @ KONTUFEST & HARD ROCK HOUSE, HELSINKI

Noniin, olin eilen illan Molly Malone'ssa duunikavereiden kanssa, joten pääsen nyt vasta sorvin ääreen kertoon meijän lauantain reissusta!

Ankka ja Pia tuli Vantaalle päivällä ja lähettiin Mäkkärin kautta (yllätys) huristeleen kohti Kontulaa. En oo pahemmin viettänyt aikaa itä-Helsingissä, koska se on pelottavaa, mutta nyt Rotan keikkojen myötä tuli sitten sielläkin pyörähdettyä.

Ekana spottina siis Kontufestarit. Rauhallisempi tapahtuma, mitä olin aluksi kuvitellut. Saattoi tosin johtua siitäkin että oltiin siellä päiväsaikaan ja lähdettiin illaksi pois. Ei ainakaan tainnu palaa koko mesta tänä vuonna... Hyvä saavutus sekin.

Oltiin innoissamme venaamassa keikan alkua.. :) Käytiin ostamassa Rautaperseeltä Pöhinä-paidat, saatiinpa joku tekosyy mennä puhumaan sille hahaa! Rottaakin tuli moikattua jo ennen keikkaa, muuten vaan hengailtiin nurtsilla ja meinattiin paahtua auringosta.

Keikka oli yleisön puolesta, luojan kiitos, rauhallinen eikä tälläkään kertaa tarvinnut pelätä henkensä puolesta. Mitä nyt yks pöhisijä auko mulle päätänsä ennen keikkaa ja toinen ahdisteli Ankkaa keikalla. Mutta se nyt on varmaan ihan perusmeininkiä, pitäähän jotain jännitystä aina olla!

Bändin puolesta keikka oli nauramista, osoittelua ja sekoilua. Me innostuttiin Ankan kanssa vähän heiluttaan perseitä, uuh, ja oli noin muutenkin sellanen hyvä jorausfiilis.

Käytiin keikan jälkeen jutteleen noille, otettiin nimmarit paitoihin, halattiin ja lähettiin pois. Noin ylipäätään Kontulasta jäi hyvä mieli. :)

Suunnitelmissa oli illalla toinen keikka Roihuvuoressa, mutta ei jaksettu jäädä tonne ghettohuudeille kuitenkaan hengaileen vaan mentiin piknikille turvalliselle maaperälle Heurekan puistoon. Tunnit vierähti kumman nopeesti ja taas olikin aika lähteä kohti itää.

Jos Kontulasta jäi hyvä fiilis niin Roihuvuoresta sitten ihan päinvastainen. Keikka oli bändin puolesta hyvä, mutta kun mun edessä joraava nainen huito kyynärpäällä mahaan ja kolautti sen päänsä mun otsaan (?!) plus siellä oli niin kuuma et alko heikottaan, niin ei oikeen pystynyt nauttimaan keikasta. Kyllä me siinä sitten oltiin kuitenkin loppuun asti, vaikka mieli teki lähteä kesken kaiken pois ton ahdistavuuden takia.

Käytiin jälleen keikan jälkeen jutteleen Rotalle pikasesti ja otettiin sensuelliusmaximus kuva. "TÄÄ ON HYVÄ!" Joo, on.

Sellaista tällä kertaa! Ahdistaa kun ei oo tulevia keikkoja julkastu yhtään. Mulla on nyt jo ikävä. Yyh. Ehkä parasta mennä nukkumaan niin jaksaa huomenna mennä duuniin. Tai lääkäriin, jos tää olo ei yhtään tästä parane. No jokatapauksessa mennä jonnekin. Ja nyt meni kiusalliseks taas.

rotta-ajatuksia

Koska menin taas nukkumaan koko illan niin valvotaan nyt sit yöllä. Aloin tossa pohtimaan äsken, että miks mä saan kuulla niin paljon Rotasta muilta? Mikä siinä oikeen jaksaa muita kiinnostaa? Eniten kuulen siitä mun työkavereilta. Ei niitä oo mun vapaa-ajan menot ennen noin paljon kiinnostunut ja nyt ei oo päivääkään, ettenkö kuulisi jotain tai joku kysyisi jotain.

Hyväntahtosta vittuilua, kuittauksia, kaikki tuntuu olevan hirveen kiinnostuneita. Ei Happoradiosta kukaan näin liekeissä ollut. Sain käydä rauhassa Oulua myöten vaikka missä, kertoa mun reissusta jos halusin, ja jossen halunnut niin eipä niistä kukaan sen enempää kysellyt. Nyt aina sunnuntaina/maanantaina kuulen töissä "PÖHINÄÄ!" "Oliks hyvä pöhinä viikonloppuna?" "Missä sä olit sitä tällä kertaa kattomassa?" tms tms.

Johtuuko toi siitä nimestä? Nojoo, onhan se nyt hauskaa - Notkea Rotta, heh. Mitäs näitä väännöksiä oon nyt kuullut: kankea sopuli, jäykkä marsu ym. "Hahah Jutta on eläimiin sekaantuja." Aluksi tää oli hauskaa, mutta enää ei jaksa naurattaa. Läpät tulee ja menee, ja toi on aika vanha juttu jo. Voi kun muutkin tajuisivat sen.

Saan Facebookissa jokaiseen Rotta-kuvaan tai päivitykseen jotain xD-kommentteja, pöhinäkommentteja ja kaikkea aivan SAATANAN ärsyttävää. Nekin jaksoivat aluksi naurattaa, mutta nyt vaan lähinnä saa savun nouseen korvista. Ihan oikeesti, jossei oo muuta sanomista niin vois sitten olla hiljaa. Munkin huumorintajuni rajat menee jossain. Oon miettinyt, että kannattaako enää laittaa edes mitään Rotta-aiheista Facebookkiin (tai tänne) kun tuntuu, ettei sinne ikinä mitään järkevää kommenttia tule ja noi "läpätkään" ei jaksa enää naurattaa. Toisaalta, ainakin tällä hetkellä Rotta on iso osa mun vapaa-aikaani ja jossen esim. blogiin kirjoita siitä, samantien voisin lopettaa kokonaan tän. Olis aika hiljasta muuten.

Tiiän, ettei teitä kaikkia kiinnosta lukea mun ainaisia keikkajuttuja, mutta mä en pakota kenenkään lukeen niitä. Oon aina sanonut, että kirjoitan tätä blogia lähinnä itelleni, päiväkirjana. Siitä oonkin teille kiitollinen, ettei tänne oo tullut noita ärsyttäviä vittuilukommentteja (*koputtaa puuta*), koska alan oleen oikeesti aika kypsä sille kuittailulle.

Mikä siinä Notkeassa Rotassa sit muita niiiiin hirveesti kiinnostaa?! Musiikkia se on siinä missä vaikka Happoradiokin oli. Okei, se ei ole ehkä niin perinteistä, mainstreamia, mutta musiikkia anyways. Varsinkin kun nää, joilta saan kuulla Rotasta, tietää tasan sen Pöhinän. Säkällä ehkä yhden tai kaks muuta biisiä, mutta siihen se sit jääkin. Miten ne voi vittuilla mulle niistä biiseistä, jos tietää yhden kappaleen? Miten ne voi edes tietää millasta musaa ne tekee yhden kappaleen perusteella?

Mä käyn paljon keikoilla, jotkut kuluttaa sen ajan esim. dokaamiseen. En mäkään silti huutele "VIINAA!" aina kun nään jonkun, joka juo paljon. Mun mielestä jokaisen vapaa-aikaa pitäis kunnioittaa sen verran, että jättäis ylimääräsen kuittailun pois. Niinkun sanoinkin jo aikaisemmin niin noi vitsit oli hauskoja sen ekan kuukauden, mutta kun on nyt toukokuusta asti kuullut kankeesta hiirestä niin oikeesti alkaa hiljalleen savu nousta korvista.

Eipä tässäkään kai mitään järkeä ollut, kunhan pohdin että miks ihmisiä jaksaa toi Notkea Rotta niin paljon viehättää. Tai lähinnä se, että joku käy niitä säännöllisesti katsomassa. En varmaan tuu saamaan tähän ikinä mitään vastausta.

Nyt nukkumaan ja huomenna taas töihin kuunteleen, ah niin ihania, pöhinähuutoja mun duunikavereilta..... Huomenna tai ylihuomenna sitten juttua meijän lauantaisesta reissusta itä-Helsinkiin, käytiin kattomassa kankeeta sopulia XD XD XD XD PÖHINÄÄ

"mietinkin että tuutteko te tänään tänne"

NOTKEA ROTTA @ MONTTU, PORI

Oltiin lauantaina ja sunnuntaina Ankan kanssa vaihteeksi (........) kattomassa Rottaa. Lauantaina ei oikeesti pitäny mennä edes kun lähdin Vantaalta suoraan töistä aika myöhään, mutta jotenkin mystisesti ajauduttiin sinne kuitenkin. Katoin vaan dösäs Lohjalle, että jos oikeen hanaa ajetaan niin ehitään just. Soitto Ankalle, et nyt lähetää Porii ja sit vaa menoks. Huh ku ollaa rajuja extemporeihmisiä!

Siistii olla taas baarikeikalla pitkästä aikaa, autolla ja vesilinjalla, mutta kuitenkin. On ne vaan niin erilaisia kun ulkoilmajutskat. Oli ihan letkee meno ja kiva kuunnella 3-packii vaihteluks bändikeikoille. Vaikkei niissäkään mitään vikaa ole, mut tietteks kuitenki.

Keikan jälkeen juteltiin pöydän ääressä hetkonen jos toinenkin ja lähettiin sitten jossain vaiheessa huristelemaan Lohjalle takaisin. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis tästä ja kannatti ehdottomasti lähtee, vaikkei ollutkaan eka suunnitelmissa!

Klo. 4.16 Forssan Autokeitaalla. Ai huomaako, että ollaan aika väsyneitä. Ai näytetäänkö just siltä, et molemmat on tullu suoraan töistä. Hohoo vammaset!

Oltiin Ankalla joskus kuuden aikaan, ysiltä Ankalla oli duunia ja mä menin sit seuraks kattoon lastenohjelmia sinne. Aika taistelua oli, ettei silmät painunut kiinni noin vajaan kolmen tunnin unien jälkeen.

NOTKEA ROTTA @ SILLANALUSROCK, LOIMAA

Päivällä lähettiin sitten kohti Loimaata ja Sillanalusrockia. Käytiin tankkaamassa kofeiinivarastot niin vähän piristyttiin ja selvittiin lauantai hereillä.

Perillä naurettiin ittemme kipeiks tolle "rockille". Pesäpallostadion, pari polvenkorkusta kakaraa ja me. Ihan mahtavaa hei! Rottakin sano, et tää on vähän niinku yksityiskeikka meille. Kuitenkin vielä ennen keikkaa ehittiin vammailla kiusallisesti ja tutustua etanaystävään.

Keikalla ei siis tosiaan ollut yhtään ketään, mutta meillä oli silti hauskaa! Ja Rottakin naureskeli ihan kiitettävästi. Parasta oli kyllä sensuroidut biisit. "Mä yritin ollakin siinä Rotalle, et sano ees et mun kullissa nenässä kutisee!" En tajuu millä logiikalla tollanen vittua ja muutakin epämäärästä hokeva bändi on buukattu ikärajattomaan ja päihteettömään tapahtumaan sunnuntai-iltapäivälle. Äly hoi älä jätä.

Keikan jälkeen käytiin taas kerran jutskailemassa ja otettiin mahtavan cool autoonnojailukuva. (En tiiä onks toi yhtee mut whateva.) Rane kävi kovistelemassa videokuvaajaa, että sitä ei saa julkasta missään kun hävettää ja noi pelas myös Tetristä pakatessaan tohon pikkuautoon kaikki kamat. Just ja just mahtu pienen säädön jälkeen. :D

Jäätiin hetkeks hengaileen parkkikselle, ettei oltais niin aikasin Ankalla, että se joutus duuniin (Loimaa-Lohja 4 tuntia ja silti oltiin liian aikasessa!) ja lähettiin sit jossain vaihees kiusallisesti Rotan auton edessä ajamaan kotia kohti... Eikä toi antanu mun ees vilkuttaa hätävilkkui niille haha!

Kiva ja vähäuninen viikonloppu! Voin kertoo et oli aika koomasta tänään töissä. Mutta ens viikonloppunapa mennään taas kerran. Kontula ja Roihuvuori, weeeeeee are coming!

lawatansseja ja tivolia

NOTKEA ROTTA @ LAWATANSSIT, RAUTALAMPI

musiikki: Notkea Rotta - Hipat

Lähdin torstaina illalla töiden jälkeen Ankalle, tarkoituksena sekottaa unirytmiä perjantain myöhäistä keikkaa varten. Hyvin siinä onnistuttiinkin, kun istuttiin 2,5h saunassa ja sen jälkeen vielä jauhettiin kiitettävästi paskaa, kunnes taas tapamme mukaan nukahdettiin kesken lauseen.

Perjantaina iltapäivästä lähdettiin ajamaan kohti Rautalampea, kummallakaan ei ollut oikeestaan mitään tietoa mihin oltiin päätymässä. Tuossa metsätiellä ajettaessa alkoi pikkuhiljaa vähän pelottamaan. Eikä suotta. Tanssivia kännisiä hippejä keskellä metsää ja me. Hyvä yhdistelmä hei. Koska Rotan keikka piti alkaa vasta kahdelta, tosin tästäkin se myöhästyi, ja meillä oli vielä useampi tunti aikaa odottaa niin mentiin autoon istumaan. Ainakin siellä oli kuivaa ja lämmintä, tosin kun muuten sato vettä.

Ei vittu! Miten te tänne ootte eksyny?!

No sitä mäkin mietin. Joskus puoli kolmen-kolmen aikaan se keikka sitten vihdoin alkoi. Voisin nimetä tän kiusallisten tilanteiden keikaksi. Kun pitää vaan tietteks vammailla ja sit väärä ihminen sattuu kattoo just väärään aikaan. Tulipahan ainakin naurettua ihan kiitettävästi puolin ja toisin. Ja jorattua! Täällä oli onneks suht rauhallista, ettei tarvinnu henkensä puolesta pelätä tai taistella niinku joskus. 

Keikan jälkeen juteltiin hetki Rotan kanssa, otettiin kuva ja halattiin. Sama myös vihdoin Rohtorinkin kanssa. Niinku se itekin sano niin oli kiva rupatella. :) Lähettiin siitä sitten keräämään roskia, jotta saataisiin meidän vitosen roskapantti takasin. Täydet roskapussit kädessä mentiin infoon, ja kappas ei siellä ollutkaan ketään. Järkkäri vittuili minkä kerkes, meil meni hermo, heitettiin roskapussit maahan ja lähettiin ilman vitosia pois. Kaiken huipuks mä vielä kaaduin mutaan matkalla autolle... Vitutti kieltämättä kerätä paskasia roskia turhaan.

Meillä oli auto mahtavasti parkeerattu taskuun niin että edessä ja takana on ehkä kummassakin 50cm tilaa. Ankka huuteli perästä ja mä yritin saada sitä pois henkeä pidätellen, että kohta kolahtaa. No ei kolahtanu ja päästiin siitä pois. Ihme. Sit piti vaan ettiä autolle kääntöpaikka, että päästäis lähteen oikeeseen suuntaan. Löyty vihdoin ja kiusallisten tilanteiden sarja sai vaan jatkoa, kun lähin siitä pois mutta pitikin peruuttaa takasin, koska tuli auto vastaan..... Autossa tietenkin Rotta ja kumppanit. Onneks en peruuttanu ojaan.

No ehkä se riittää perjantaista. Ajettiin Rautalammelta aamua myöden meille nukkumaan pariks tunniks, laittauduttiin uudelleen ja lähdettiin Salon Tivoliin ekaa kertaa neljään kuukauteen. Otettiin sensuelleja kuvia meistä, juotiin marianneja vaikka muille jakaa ja käytiin vähän laulamassa karaokea. Tää baari-ilta vasta kiusallinen olikin. En tosin jaksa selittää sitä sen enempää, koska haluaisin vaan unohtaa koko illan. Vaikka periaatteessa mulla ja Ankalla ihan kivaa olikin.

Sunnuntaina illalla tulin sitten kotiin Mamma mian kautta, kaaduin sängylle ja katsoin loppuillan True Bloodia kanakorin kanssa. Kiva viikonloppu ja ens sunnuntaina taas mennään!

alppipuiston pöhinäiltamat

NOTKEA ROTTA @ ALPPIPUISTO, HELSINKI

Viime sunnuntaina tuli Lohjan erikoisjoukot piristämään mun päivääni. Olin edellisenä iltana/yönä 12h töissä ja voin kertoo, et_väsytti_.

Otettiin suunnaksemme Helsingin Alppipuisto, mutta sitä ennen käytiin tankkaamassa mahat täyteen rakkaassa työpaikassani.
Onnistuttiin metsästään ilmanen parkkipaikka, mikä on niin läheltä keskustaa aika hyvä suoritus, ja lähettiin valuun kohti puistoa. Aika pian huomasimme olevamme ainoita selvinpäin olevia siellä ja alkoi hieman ahdistaan.

Ennen keikkaa hengailtiin...

...ja Ankan mieliks otettiin erittäin kiusallisia kenkäkuvia. Huomatkaa mun erittäin hyvin ruskettuneet jalat! Rautaperse ja Rohtori myi siellä sivummalla paitoja, mutta ei uskallettu mennä ees moikkaan, koska ei olla juteltu niille ennen. HAHAH. No asiaan tuli kuitenkin muutos myöhemmin.

Pakko sanoo, et täl tapahtumal oli kuumimmat juontajat ever.

Ja sitten rasti seinään, mulla on kerrankin keikalta kuvia! Wohoo! Ahkerana tyttönä raahasin oikeen kameran mukaan niin ei tarvi katella yhtä heilahtanutta pimeetä kännykkäotosta. Ihan hirveesti en kuitenkaa kuvaillu, ku piti yrittää selvitä hengissä. Oli semmoset moshpitit menos siel et oksat pois. Onneks me oltiin sijotuttu vähän sivummalle niin säästyttiin pahimmalta rynnimiseltä.

Epäkesko, kulman takaa ja breakdancemato!

Keikka oli erilainen ku mikää aikasemmista, johtunee ehkä siitä ettei olla niitä tolla porukalla nähty ennen. :) Mut hitto mite mahtavaa oli! Pieni humala siin ois ehkä tarvittu niin ois kunnolla kehdannu joratakin. Meni näin.

Keikan jälkeen ne kaikki myi taas paitoja siin sivul ja mentii kytikselle, et pääs pari sanaa vaihtaa. Sieltähän se Rotta taas tuli "vitun hullut!" thanks ja nyrkillä olkapäihin. No okei, kyl me sitä sit halattiinkin. Nyt kun kerrankin oli tilaisuus niin sanottiin, et menee hakeen Rautaperseen ja Rohtorin kans kuvaan! Ei siis tosiaan oltu eilen juteltu niille, ja ah, sitä kiusallisen tilanteen määrää. (Huomaatteks ku oon oppinu uuden sanan? Kiusallista!) Mun ja Ankan ilmeet on kans hyvin kiusallisen ahdistuneet. Vaikka ihan syyttä sit lopulta.

Jostain puskasta toi Ranekin toho kuvaan änkes. Lähettiin sit ton jälkeen aika nopeeta meneen, kun noilla oli kiire roudaan, kotiin ja maanantaina studioon. Mut on ne vaa ihkui hih.

Tää väsyny erikoisnainen menee nyt nukkumaan, että jaksaa kiusallisen pitkän seittemän päivän duuniputken! Kiusallisia viikonjatkoja kaikille. :)

"noi gimmat oli eilen hämeenlinnassa ja ajo tänne AUTOLLA!"

NOTKEA ROTTA @ WANAJAFESTARIT, HÄMEENLINNA

&

WEIJON WESTIWAALIT, KUUSAMO 

Oltiin siis Ankan kanssa viime viikonloppuna hc-roadtripillä Hämeenlinnassa ja Kuusamossa katsomassa Notkeeta Rottaa. Koska mulla ei kummastakaan keikasta oo yhtäkään kuvaa niin lisukkeena saatte sit meijän naamoja ja poroja. :)

Lähin perjantaina jo kasin jälkeen aamulla huristeleen dösäl kohti Karjalohjaa, mistä startattiin iltapäivällä Hämeenlinnaan Wanajafestareille. Oon ollu Wanajassa kaks kertaa aikasemminkin ja edelleen oon sitä mieltä, et aika kämänen festari. En mä sinne ehkä ihan huvin vuoks menis, mutta pitihän sitä nyt kun oli viimenen yhteiskeikka SMC Lähiörottien kanssa vähään aikaa.

Ite keikka oli taas tuttuun tapaan hemmetinmoista jyystöä eli tykkäsin kovasti! Sama setti kun Ruisrockissa, mutta 10 astetta kylmempi ja 100 kertaa vähemmän ihmisiä. Ei mitään sen ihmeellisempää. Keikan jälkeen pienien mutkien kautta bongattiin Rotta Eläkeläisten keikalta, juteltiin hetki, halattiin, lyötiin nyrkkiä ja sit lähettiin pikkuhiljaa mateleen kohti autoa suuntana Keuruun mökki ja lyhyehköt yöunet.

Aamulla herättiin pirteinä mielessä miellyttävä 600km ajomatka kohti Lappia (joku väitti et Kuusamo ei oo Lappia, mut mulle se on!) 

Näin mukavaa meil oli autossa! Popitettiin Rottaa, jauhettiin paskaa ja kirottiin karavaanarit maailman alimpaan helvettiin. Oikeesti, miksei ne voi kulkea kovempaa kun 70km/h satasen alueella ja miks tiet on niin mutkasia ja miks ohituskaistoja on ihan liian vähän maanteillä HÄ MITÄ?!

Jutta kohta 20v ja elämän ensimmäiset porot. No okei, ehkä joskus jossain eläinpuistossa nähny mut ei niitä lasketa! Ensimmäistä poroo luultiin patsaaks, ku se vaan tönötti tien vieressä liikkumatta, mutta sit kun niitä alko ilmestyyn joka kolosta ja puskasta niin ei ne sit vissiin ollutkaan patsaita. Reissun porobongaussaldo: 39.

Pitihän se tääkin päivä nähdä, että jonkun bändin perässä ajetaan_Kuusamoon_. Huhheijaa. Vaikka loppujen lopuks ei toi matka ollut ees niiiiiiin pitkä. Pikkasen vaan. 

Kuitenkin, majotuttiin hotelliin lagaamaan, puudutti vähän toi ajomatka ja vähäiset yöunet. Pienet päikkärit ja suihkun kautta Suomen kovimmille festareille, Weijon Westivaaleille! Siellä oli me plus 100 paikallista humalaista pulsua eli hypnoottisen mahtava meininki oli taattu. Ainiin, Ankka poseeras vähän karhujen kans murr. (Vittu onks pakko aina kirjottaa blogia keskellä yötä, ei tästä tuu mitään. :D)

Mitäpä ite keikasta, ööö ainakin oltiin hiprakassa kahen siiderin jälkeen, kyllä. Noloa. Puolustukseks sanon ettei oltu syöty oikeen mitään sinä päivänä! (Myöhemmin tosin tuli korvattua tää lukemattomilla grammoilla karkkia ja suklaata.) Oli jotenkin vaan tosi hyvä fiilis ja pysty vähän keskittyyn keikkaankin, kun yleensä prioriteetti numero 1 on vaan pysyä hengissä sen riehumisen keskellä.

AINIIN kyllähän meille spiikattiin keikalla, mistä toi otsikkokin on lainattu. Hahaa wau ja aplodit perään. Ei hävettäny paljoa. 

Nukkuun päästiin paskanjauhamisen takia vasta ihan liian myöhään ja oli tosi uupuneita erikoisjoukkoja aamupalalla sunnuntaina. "No mut tehän ehitte viel ottaa tunnin päikkärit täs!" joo javisst me lähettiin jo puol kahentoista aikaan ajamaan kohti Karjalohjaa ja ihan hyvä niin, koska oltiin kuitenkin perillä vasta joskus kahen aikaan yöllä muistaakseni.

Sunnuntai menikin sitten tosiaan ajaessa. Erittäin mukavaa oli, kun Ankalla oli niin paha olo (toim. huom. ei ollut darra!) ettei se pystynyt ajamaan niin meikä huristi sitten melkein koko matkan Kuusamosta tänne etelään. Voin kertoo et hieman väsytti sitten. Mutta jos oltais ootettu toisen kuskin tervehtymistä, oltais varmaan nyt vasta perillä, joten meni näin. Oli niin hauskaa säestäen biisejä töötillä maantiellä ja muutenkin nauraen ihan vitun tyhmille jutuille, joten tunnit vierähti ihmeellisen nopeesti.

Ainoa ajoasento, jossa ei sattunut jonnekin. Ihan toimiva, kun käännöksiä/liikenneympyröitä oli n. 300km välein ja vakionopeudensäädin oli kaveri. 

Vaikka univelat oli helvetilliset reissun jälkeen niin silti pakko sanoa, että heittämällä paras reissu ikinä! Paljon kilometrejä ja monta litraa energiajuomaa. Paras kaveri ja paras bändi. Sydän.

Rispektit sille, joka jakso lukee tänne asti. Ankka, sua ei lasketa ku oot venannu tätä sormi päivitä-napilla viimesen viikon. ;)

Nyt goisiin, pöhiseviä unia! (Tai sit heittäydyn villiks ja kirjotan tästäkin päivästä luonnoksiin kun nyt kerta vauhtiin päästiin.)

ruisrock, päivä 3

Ehkä vähän turha postaus, mut emmä kyllä parempaan pystyiskään väsyneenä ja selkävammasena. Löysin just yhen asennon missä mua ei satu olla ja tässä asennossa on erittäin hankalaa kirjoittaa.

Ruississa ei sunnuntaina oikee ollu mitään, mitä ois pitäny väkisin päästä kattoon. Haloo Helsinkiä käytiin vilkasemassa, samoin Kotiteollisuutta ja Ismo Alankoa. Raappanaa ja Cheekkiä kuunneltiin nurtsilla istuskellen. Lähettiin myöskin aika aikasin jo alueelta pois, koska väsymys paino (oon aika usein väsynyt, näemmä) ja siellä ei illalla ainakaan ollut enää yhtään mitään. Kiva aurinkoinen hengailupäivä silti. :)

Muutama ihminen kattomassa Cheekiä.

Ja meil oli hauskaa pullonkorkkien kanssa. Hohhoo mite väsyny juttu. :D

Kotiuduin äsken vaihteeksi Ankalta ja tän päivän aattelin vaa löhötä sängyssä kattoen True Bloodia. Oonko ees vähän koukuttunu, no oon. Huomenna sit pitäs täytellä kouluttajahakemus (uuh mikä tuleva mäkkiylennys) ja käydä pesemässä pyykkiä. Hirveen rankkaa. Maanantaina mun lomani loppuu ja karu työarki alkaa taas. En jaksa odottaa naudan paistamista +50 asteisessa ravintolassa, aahh.

Joo niinku sanoin ei täs ollu mitään järkee, mut ei kai aina tarvi ollakaan. Pusimoi.

PS. Ens viikolla lähetään hc-keikkareissulle Hämeenlinnaan ja Kuusamoon (!!) Omg mitäköhä siitäki tulee.

ruisrock, päivä 2

The Festaripäivä! Herättiin erittäin pirteinä.

Oltiin iloisina lähdössä festaroimaan. PS. En tykkää hirveesti lippiksistä, mutta toi mun uus niittiversio on IHANA!

Jonotettiin sisällepääsyä muutaman muun kanssa.

Ja käytiin hakemassa nimikoidut kokistölkit.

Sitten alkoikin jäätävä jännitys ja odotus! Ainoo keikka koko Ruississa, jota oli pakko päästä katsomaan eturiviin. Jännitti sen takia, koska ei oltu koko bändiä nähty ikinä, koska Rautaperse eikä Rohtori ollut Lahdessa eikä Mikkelissä, vaikka niiden olis pitänyt. Ja jännitti myöskin jossei päästä eturiviin niin se olis ollut maailmanloppu! Mentiin kuitenkin jo melkein heti edellisen esiityjän loputtua hengaileen siihen aidan eteen niin ihan turhaan jännitettiin.

Keikkahan oli tietysti ihan supermahtava! Saatiin lentosuukkojakin lavalta ja kaikkee tosi ihkuu hahaa. Notkea Rotta soitti SMC Lähiörottien kanssa yhteiskeikan, enkä oo noita Lähiörottia ihan hirveesti kuunnellu, mutta nekin oli yllättävän hyviä. Tuli taas hypittyä ja riehuttua parin viikon edestä ja mun pohjelihakset jaksaa muistuttaa siitä edelleen kävellessä.

kuvat YleX

Oli siel näköjään muutama muukin meidän kanssa. Ja erittäin hehkeä festariedustus.

Keikan jälkeen hengailtiin siin lavan lähettyvissä, jos oltais saatu edes hetki jutella Rotan kanssa ja sieltähän se tuli iloisesti heilutellen. Kova kiire sil näytti olevan, mut saatiin me sentään halit ja pari sanaa vaihettua. :)

Siinä vielä muutama video ja tän kertanen Notkea Rotta -hehkutuskiintiö alkaa oleen täynnä.  Täs ois kahen viikon sisään kolme keikkaa, joten kyllä sitä hehkutusta vielä tulee, älkää huoliko! Noi vesipyssyt oli muuten hirveeeeeen kivoja ja kivaa oli myöski ku jengi pomppi tuol niin keuhkot täynnä hiekkaa ja hengittäminen oli semivaikeeta. Noo pikkuvikoja.

Rotan jälkeen kateltiin PMMP, syötiin sairaan hyvää kiinalaista ja sit kai muistaakseni alettiin valua pikkuhiljaa erittäin rampoina ja tyhmännäkösinä takaisin keskustaan ja hotellille.

ruisrock, päivä 1

Koska tästä postauksesta tulis muuten kilometrin pitunen niin teenpä sitten joka päivästä oman! Teen myöskin samalla itelleni tän hankalaks ja oon ihan varma et viimenen osa tästä nähdään joskus kuukauden päästä. Mutta antakaa anteeksi laiskalle bloggaajalle.

Olin siis mennyt Ankalle jo torstaina ja perjantaina iltapäivästä sitten suuntasimme kohti Turkua. Oltiin yötä Omppuhotellissa, joten käytiin heittämässä kamat sinne, parit lonkerot naamaan ja kohti Ruissaloa.
Mua oltiin etukäteen varoteltu hirveesti siitä kävelymatkasta, jota Foursquaressa myöskin Juutalaisvaellukseks kutsutaan, mutta ei se lopulta ollutkaan niin paha mitä olin kuvitellut! Google mapsin mukaan joku reipas kolme kilometriä, joten iisi homma. (Puhuu Jutta, joka menee 900m bussilla kauppaan.)

Perjantaina ei ollut kauhean montaa bändiä, mistä oltais hirveesti välitetty, joten dokaamisekshan se sit meni. Tosin ensin käytiin suorittamassa extremepäivän hommat - mä hyppäsin benjin ja Ankka otti korvaan uuden lävistyksen.

Benjistä muutama sana. Oon harkinnut tätä niin kauan kun olin 16v. Joko mulla ei oo ollu rahaa tai sitten kaveria lähteen henkiseks tueks niin oon aina sitten ajatellut, että meen sitten ens kesänä. No nyt oli rahaa ja kaveri plus olin hehkuttanut jo etukäteen lähes kaikille tutuille tosta, joten en vaan enää yksinkertasesti voinut siirtää sitä eteenpäin.

Siellä mä paniikkiheiluttelen 70m korkeudesta!

Me jouduttiin hengaileen tuolla ylhäällä joku 10min kun laiva meni ohi ja sillon ei saanut hypätä. En enää muista mitä se oikeen selitti syyks, olin lievästi paniikissa. Ja tossa odotellessa ehdin sopivasti lietsoon sitä paniikkia vielä lisää.

Kun laiva oli mennyt ohi, käsky kävi että saa hypätä ja mut irrotettiin korissa kiinni olevasta turvavairerista, alko jalat ja kädet täristä ihan hulluna. Menin korin reunalle seisoon ja irrotin kädet. Otin uudestaan kiinni, aattelin et ei tästä hitto tuu mitään ja sanoin sille jätkälle että "en vittu varmana hyppää!" Olin kuitenkin käskenyt sitä tönäseen mut alas, jos ja kun en ite uskalla kaatua siitä, joten seuraavan kerran kun irrotin kädet niin kuulin vaan että "moikka!" ja seuraavassa hetkessä lensikin sit köyden varassa kohti maata.

Ihan vitun hullua, ei sitä voi muuten kuvailla! Todellakin meen vielä joskus uudestaan, jos vaikka uskaltas sit kaatua siitä ite.... Epäilen kyllä, sen verran nössö oon. Kun olin maassa, tärisytti ja huhheijaa sitä adrenaliinin määrää! Oisin voinu vaikka juosta koko Ruissalon ympäri viis kertaa ja vaan huutaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille.

Ja nyt kun oon kirjottanu parin sekunnin hypystä romaanin niin voidaakin jatkaa eteenpäin. :) Käytiin dokaamisen välis tsekkaa Samuli Putro ja olihan se nyt saatanan hyvä. Tutustuttiin myös uuteen suomenruotsalaiseen ystäväämme ja pakotettiin se kiipeen puuhun. Miksi, en tiedä.

Jossain vaiheessa lähettiin sit hoiperteleen takaisin satamaan ja bussilla hotelliin. Odottaen lauantaita ja Notkean Rotan keikkaa.

PS. Kesälomaa jäljellä enää vajaa viikko. Alan itkeen kohta!